ROAR, I am water monster //vapaa liittyminen

Aamu uinnit olivat maailman ihanin asia, jos asiaa kysyttiin Natachalta. Hän oli jo hyvän aikaa antanut veden kannattaa kehoaan ja samalla taistella sitä vastaan. Rintauinti muoduostui yllättävän vahvoista liikkeistä, joita ei olisi odottanut niin pieneltä naiselta. Vuosien uinti oli kuitenkin auttanut.

Kääntyessään päädyssä Natacha vilkaisi ympärilleen, varmistaakseen ettei kukaan nähnyt, ja sukelsi sitten veden alle. Piaan kaksi pientä räpylää sojottivat vedestä ja pinnan alla olevat kasvot hymyilivät. Pintaan päästyään Natacha nauroi hiljaa. Hänen päivänsä ei voisi olla tänään muuta kuin täydellinen.

Paksut hiukset karkasivat jatkuvasti kampauksesta ja liimautuivat kasvoille ja aina yhtä sinnikäästi Natacha suki niitä pois. Ei hän halunnut uidessaankaan näyttää rähjäiseltä ja meikittömänä Natacha todella halusi hiuksiensa tottelevan. Tosin hänen rakas siskonsa oli todennut, että Natachan tarvitsisi vain työntää rintojaan enemmän ulospäin ja tadaa, kukaan kaksilahkeinen ei katsoisi naamaa kahta kertaa.

Naureskellen itsekseen, ja antaen itsestään melko hullun kuvan, Natacha jatkoi uintiaan ja vaihtoi rintauinnin krooliin, joka kiidätti hänet päästä päähän uudelleen. Vasta sitten innokas vesipeto suostui nousemaan altaasta. Veden alta pongahtaneen vartalon suojana olivat urheilu bikinit, joita ei ikinä nähtäisi TV:n seksikkäiden mallien päällä, mutta mitkään laput eivät peittäisi Natachan vauhdissa mitään. Valkea pyyhe peittäisi piaan loputkin kalpeasta ihosta, kunhan hän pääsisi aurinko tuolin luokse. Parin metrin päästä tuolista, Natacha liukastui ja kaatui kuitenkin selälleen ja hölmistyneenä hän tuijotti taivasta, miettien koska se siihen oli päätynyt.

Alexa oli pukeutunut tapansa mukaan johonkin söpöön mutta pelottavaan. Toisin sanottuna röyhelöt ja pitsit olivat jotakin, joka sopi Alexan mielestä pääkalloihin ja verenpunaiseen.
Hänellä oli nenällään niittikoristeiset aurinkolasit, kaulassaan paljon pääkallo-, tähti- ja hopeakoruja ja yllään verenpunaiset lappubikinit, joissa oli pitsiä ja röyhelöitä.

Hän oli kävellyt aurinkovarjon suojaan ja katsellut tuntemattoman naisen polskintaa altaassa. Häntä oli tavallaan huvittanut koko roiskiminen, mutta hän ei ollut nauranut. Vakka Alexa yleensä oli ulossuuntautuva, hän ei tällä kertaa ollut uskaltanut sanoa sanaakaan, vaan katsellut naista ja ihastellut tämän pehmeitä, iloisia liikkeitä. Kun nainen sitten oli noussut vedestä, Alexa oli katsellut iholla helmeillyttä vettä ja ajatellut maalaavansa naisesta kuvan. "Veden haltiatar".

Kun tuo toinen kaatui, Alexan suusta pääsi pieni vinkaisu. Hän tuijotteli maassa makaavaa naista ja asteli sitten varjosta esiin. Onneksi hän oli laittanut aurinkorasvaa, sillä hän rakasti valkeaa kalpauttaan ja pelkäsi palavansa ilman aurinkosuojaa. Hän katsahti kohti jalkojaan, joissa oli korkeat mustat korkokengät. Hän veti ilmaa sisään ja puhalsi sitten ulos.
"Oletko kunnossa ?" Hänen äänensä sointui kauniisti veden pehmeään solinaan. Alexa kyykistui Natachan viereen ja virnisti, ottaen aurinkolasinsa pois.

Jostain kuului vinkaisu, mutta eihän kukaan nyt vinkunut. Niin Natacha uskoi, kunnes hänen näkyviinsä tulivat jumalattomat korot, sääret ja siitä ylöspäin melko nätti nainen aurinkolasien kanssa.
"Oui, Je vais bien", Natacha totesi ranskaksi olevansa kunnossa, kunnes tajusi mokansa ja punastui.
"Anteeksi, olen niin ajatuksissani, että puhun väärällä kielellä. Olen. Huomenna olen vain varmaan kankea", hän totesi ja vääntäytyi pystyyn ja koetti pudistaa itsestään hiekkaa ja roskaa.

"Anteeksi..." Natacha sanoi ja solahti notkeasti takaisin veteen ja palasi sitten ylös.
"Toivottavasti en saanut hiuksiini hirveästi roskia. Se on tuskallista puuhaa", hän totesi ja nappasi kerman valkean pyyhkeensä ja kuivasi kasvonsa pyyhkeeseen ja katsoi sitten kunnolla tyttöä, naista.

"Anteeksi, olen epäkohtelias ja sinuttelen heti. Natacha Lavoie", hän sanoi ja ojensi pienen kätensä toivoen toisen tarttuvan siihen, jottei hän seisoisi siinä kuin mikäkin pölkkypää käsi sojossa. Se olisi kovin hassua ja siitä voisi loukkaantua.

//sori ku kesti, oon ollu kipee D://

Alexa nousi ylös samaa tahtia Natachan kanssa. Hän vilkuili naisen hiuksia. Ei, ei roskia.
Häntä huvitti tuon jatkuva anteeksipyytely.
"Ei mitään." Hän naurahti naisen väärälle kielivalinnalle, ja katseli kun hän kävi kastautumassa saadakseen lian irti. Kun Natacha ojensi kättään, Alexa tarttui siihen sievästi.
"Alexa Nymfie. Ihana tutustua." Hän hymyili.

Vesi helisi mukavasti, ja Alexaa nauratti. Hän halusi solahtaa veteen, joten hän käveli alttan reunalle, ja laskeutui korkeilta koroiltaan. Sitten hän huitaisi jalallaan vettä ja hymyili. Alexa laskeutui altaaseen, ja laittoi aurinkolasinsa kenkiensä viereen. Vilkaistessaan Natachaa hän hymyili.
"Tuletko ?" hän heilutti kädellää vähän vettä kohti naista ja antoi sitten kehonsa vajota pinnan alle. Koko hänen kehonsa oli painoton. Mikä ihana tunne.

Alexa liukui hetken veden alla ja nousi pintaan, katsoen jälleen Natachaa.
Hän ui altaan reunalle ja nojautui sileään kaakeliin.
”Tykkäät uida, eikö ?” Tytön silmissä välähtäi leikkimielinen katse
”Otetaanko kisa ?” Alexa virnisti ja ja otti vauhtia reunasta, sukeltaen jälleen.
Hän nousi pintaan altaan keskellä ja jäi sinne lillumaan, odottaen Natachan vastausta.

//Aww.. olet onneksi näköjään parantunut //

Onneksi nainen ei loukkaantunut Natachan sekoilusta. Ranskatar oli tottunut omaan rauhaansa näin aamusta, oikeastaan päivästä, joten hän oli hieman hämmentynyt joutuessaan puhumaankin niin aikaisin.
"Enchantée", Natacha vastasi ja hymyili kauniisti.

Ruskeat silmät seurailivat miten toinen riisui järjettömät kengät jalastaan ja laskeutui veteen, jossa tämä otti aurinkolasitkin pois ja sukelsi. Siinä kohtaa Natachan huomio vaelsi jo aivan muualle. Hän katsoi sinistä taivasti ja kuivaili ruskeita hiuksiaan. Ei kestänyt kuitenkaan pariakaan sekunttia, kun hänen huomionsa palasi Alexaan altaassa. Vesipärskeet olivat osuneet jalkoihin ja hymyillen hän katsoi miten toinen sukelsi.

Vasta Alexan nojaillessa kaakeliin aamu-uimari käveli altaan reunalle ja naurahti: "Oui, joka aamu, tai oikeammin päivä". Kun amerikan tyttö puhui kisasta hän katsoi vaaleaa naista hetken puolittainen virne kasvoillaan.
"En ole mikään kummoinen kisaaja ja jo melko väsynyt, mutta miksipäs ei. Ei minulla pitäisi olla mitään tähdellistä tekemistä", hän totesi ja käveli syvään päähän. Hän hypähti ilmaan ja laskeutui altaaseen ilman sen suurempia roiskeita ja sulavasti hän liukui veden alla Alexan luokse.
"Mitkä säännöt ja mihin asti?" Natacha kysyi pintaan pulpahtaessaan.

//AA oon maailman hirvein pelikaveri D: anteeksi, inspiraatio ihan hukassa//

"Ajattelin että päästä päähän. Ei sen kummempia sääntöjä, mutta kunhan pääsee perille." Alexa hymyili, ja liukui sitten pehmeästi altaan päätyyn kiinni. Viileä vesi helli kipeää selkää ja kaikkia muitakin jäseniä, joita särki. Ainakin hän tiesi voivansa uida. Tuskin kivut niin kovia olisivat. Tietysti portaissa kaatminen oli vaarallista, mutta hän oli kuitenkin selvinnyt hengissä.

Hän vilkaisi Natachaa ja odotti tätä vierelleen, jotta kisa voisi alkaa. Hänen päätään oli yhtäkkiä alkanut särkeä. Aivan kuin keho muistuttaisi mahdollisista selkäkivuista kesken kisan. Hän painui jälleen veden alle je rutistui pieneksi palloksi jalkojensa ympärille. Selässä naksui. Alexa oli kuitenkin aivan liian kunnianhimoinen ja ylpeä jättääkseen kisan kesken.

Noustessaan pintaan hän pakotti pienen hymyn huulilleen.
"Sinä lasket kolmeen, sitten mennään ?" Alexa kysyi, nyökäten kohti altaan päätyä. Hmm..? Toiseen päähän oli noin... 10 metriä ? Ei, hän oli aina ollut huono arvioimaan pituuksia ja muutenkin sähläsi numeroiden kanssa. Hänelle kelpasivat taideaineet sun muut, missä kykeni näyttämään luovuuttaan.

"Olen valmis, teidän käskystänne, mademoiselle."

//Joskus se lähtee lomalle//

Saadessaan säännöt selväksi Natacha nyökäytti päätään hymyillen ja käveli aivan toiseen päähän. Ei hän kisasta mitään paineita ottaisi, kunhan uisi huvikseen, kuten aina. Hän voisi uida kroolilla, kuten aina halutessaan mennä lujaa... Taktikointia taktikointia.
"oui. Yksi ... kaksi ... kolme!" Natacha laski rauhallisesti ja kolmannella hän sukelsi ponkaisten vauhtia takanaan olevasta kaakelista.

Sulevasti kuin delfiini liuku antoi alkuvauhdin ja sopivassa kohdassa ranskatar alkoi liikuttaa käsiään ja jalkojaan rytmikkäästi. Vedot olivat voimakkaita ja epämääräisiä lässähdyksiä ei kuulunut turhaan.

Aina uidessaan Natacha painui omaan maailmaansa ja keskittyi vain liikeeseen ja hengittämiseen. Toisen pään lähestyessä hän sukelsi ja ponkaisi uudelleen vauhtia viimeiseen matkaan, joka tuntui sujuvan joutuisasti, vaikka kehovalittikin väsymystään. Lihakset olivat maitohapoilla, mutta vasta koskettuaan toista seinää Natacha rauhottui ja hieraisten kasvojaan laski jalkansa pohjaan ja kääntyi katsomaan miten kävi. Hän oli pitänyt rytminsä melko hyvätempoisena, niin ettei hän uskonut ainakaan kamalasti jälkeen jääneensä.
"Oh la la... pitäisi selvästi harrastaa enemmän lyhyen matkan nopeita uinteja", hän totesi enemmän itselleen, kuin Alexalle.

// Anteeksi jälleen //

Kun Alexa veti viimeisen syvän hengenvedon sisäänsä ennen viimeistä numeroa.
Hän painui veden alle ja otti vauhtia seinästä. Hän yritti kieskittyä uimaan tasaista tahtia, hengittämään välillä.. selkäkipu oli valmiina tuhoamaan koko kisan. Hän ui ja ui ja huomasi häviävänsä, jos ei laittaisi itseensä vauhtia.

Hän pääsi toiseen päähän ja ponkaisi itselleen vauhtia Natachan jäljessä. Selkäkipu oli jo voittamassa, mutta Alexa päätti jatkaa kisan loppuun. Ehkä hänen pitäisi käydä lääkärissä.. ? Sairaalat ja terveyskeskukset olivat kuvottavia. Ei hän voinut mennä. Hän ei halunnut. Hän tunsi pistoksen omatunnossaan ja jatkoi uimista koettaen unohtaa asian.

Alexa totesi että vesi oli hyvä paikka ajatella. Siellä ajatukset soljuivat ihanasti ja viileys helpotti selän kipeää kuumotusta. Ainakin vähän. Kisa eteni viimeisille metreille eikä Alexa nyt niin jäljessä ollut. Hän keskittyi uimaan niin lujaa kuin pystyi, mutta ei ehtinyt ohittaa vastustajaansa. No, ainakin hän osallistui..

Kun hän viimein löi kätensä altaan päähän ja nousi pintaan henggittämään uupuneesti, Alexa puristi silmänsä kiinni ja sisällään huusi kivusta. Sitten hän väänsi hymyn kasvoilleen ja katsoi Natachaa.
"Samoin täällä ! Olen melko surkea uimaan kun on kilpailusta kyse, mutta yritin silti.. " hymyilee pehmeästi ja naurahtaa.