Make a star out of myself [Vapaa liittyä!]

[Vapaa liittyä .>]



Yksi lohjennut kynsi. Miten yksi lohjennut kynsi saattoi olla niin raastavaa? Tai ehkäpä se oli raastavaa vain silloin, jos oli puolet päivästä asetellut kauluspaitoja henkareille ja toisen puolen päivästä nojaillut tiskiin tekemättä mitään.

Helle, se oli raastavaa. Nathan rakasti kuumuutta, mutta töissä oleminen silloin, kun rannalla celsiusasteet särkivät lämpömittareita, se oli jo liikaa. Töissä tunkkaisessa vaatekaupassa, missä tuuletus pelasi huonosti, tupakkatauot olivat liian lyhyitä ja paklatut teinitytöt kävivät alvariinsa kyselemässä kokoa siitä tästä ja tuosta, raidallisena, pilkullisena ja ruudullisena, hametta, mekkoa, t-paitaa ja pooloa, kuitenkaan ostamatta mitään. Miesasiakkaat olisivat voineet olla Nathanin pelastus, olihan kauppa sentään nuorille suunnattu. Valitettavasti kuitenkin miespuoliset tuntuivat olevan ja pysyvän rannalla kuumottavan auringon alla ja viileissä kuppiloissa viettämässä lauantai-iltapäiväänsä. Ja Nathan ymmärsi hyvin miksi.

Jos mustatukka jotain toivoi, niin sitten sitä, että olisi edes päässyt töihin Rodeo Drivelle, rikkaiden keskelle. Olisi ollut mukava katsella luottokorttien vinguttamista ja rikkaiden toinen toistaan säihkyvämpiä ja Hollywoodin glamouria tavoittelevia vaatevalintoja. Siellä kuumakin päivä olisi voinut tuntua siedettävältä, kun ei olisi tarvinnut katsella teinityttöjen karkeita meikkivoiderajoja.

Nathan päätti vakaasti, että jahka hänestä tulisi seuraava tähti Hollywoodiin, Athene Plaza muuttuisi alueeksi, jolle hän ei koskaan enää tulisi astumaan jalallaankaan. Ei ikinä.

//saako liittyä?//

Francette oli saanut tämän päivän vapaata, ja päätti suunnata ajankulukseen kaupungille. Hän oli luvannut nähdä erästä kaveriansa, mutta kaveri pääsisi vasta myöhään töistä. Niinpä hän oli lähtenyt kaupungille tappaaksen sen odotteluajan, joka olisi mennyt hukkaan kotona.

Nainen oli pukeutunut pitkään hellemekkoon ja gladiator-sandaleihinsa. Mukana oli isoäidin vanha ostoskori. Franc oli saanut sen joskus ollessaan hyvin pieni. Tummat hiukset oli laitettu nopeasti sutaistulle ponnarille, keskelle päälakea. Vaikka ulkona asteet nousivat huimiin lukemiin, oli sisällä suhteellisen viileää.

Francette astui sisälle erääseen vaatekauppaan. Ihmisiä oli hiukan ja suurin osa häntä nuorempia neitokaisia. Nainen katseli hiukan huvittuneena ja naurahti itsekseen. Nuo nuoret neitokaiset olivat laittautuneet ehkäpä liiankin nukkemaisiksi, jos niin voisi sanoa. He olivat kuin jotain posliininukkeja vitriineissään. No meikin ansiostahan sekin oli. Minkäs sille mahtoi? Olihan hän joskus itsekin ollut samanlainen. Tai ainankin isovanhempien mielestä. Ei hän ollut omastaan mielestää semmoinen koskaan ollut.

Nainen siirsi katseensa kaupan vaatteisiin. Eipä hän ollut koskaan nähnyt mitään tämmöistä. Koristeet olivta hienoja ja yksinkertaisia. Mutta samalla vaate oli hyvin yksinkertainen ja semmoinenhan se piti olla. Nythän voisi etsiä vaatteita niihin pirskeisiin jotka järjestettäisiin puolentoista viikon kuluttua ystävien luona. Niin sanottuina tupareina.