Vain aikaa tappamassa... (vapaa!)

//Juups, täysin vapaata riistaa. Kuka nyt vain ensimmäisenä ehtii, niin tervetuloa! :3//

Punertavahiuksinen Parvati huokaisi kevyesti ja sipaisi yksinäisen hiussuortuvan korvan taakse. Hänen aikomuksensa oli siirtää ajatukset muualle tulevasta koeviikosta, joten hän oli päättänyt tulla viettämään rattoisaa aikaa oleskelutiloihin. Mutta rattoisan voisi korvata enemmänkin tylsällä. Tyttö oli löhöillyt samalla tuolilla jo kohta puolitoista tuntia istuen oikean jalkansa päällä, joka alkoi jo vähitellen puutua. Huoneessa ei ollut käynyt paljoakaan ihmisiä, joille olisi voinut puhua. Hiljaisuus kaikui korvissa.

Parvati käänsi katseensa lattiaan ja alkoi hyräillä hiljaa erästä kappaletta, jonka oli kuullut aamulla radiosta. Se oli jäänyt soimaan hänen päähänsä häiritsevästi. Hymistelyjensä aikana hän oikoi tuhannesti merilevän sinistä Benettonin paitaansa, joka tuntui koko ajan olevan huonosti päällä. Se oli yksi hänen lempi T-paidoistaan. Jalka alkoi naputtamaan suusta kantautuvan laulun tahdissa. Jos pian ei alkaisi tapahtumaan jotain mielenkiintoisempaa, niin Parvati kuolisi tylsyyteen tai ennen sitä hän lähtisi asuntoonsa todella "miellyttävän" filosofian pariin. Ensimmäinen vaihtoehto oli todennäköisempi, sillä tyttö inhosi filosofiaa.
"Odotan vielä vähän aikaa, sitten menen", hän mumisi kahden minuutin välein. Huokaisu...

[ tuon vaikkapa Ronnien tänne seuraksi. ]

Ihme kyllä Ronniella oli tylsää. Yleensä vaaleatukkainen nuorukainen sai melko hyvin viihdytettyä itseään vaikka tuijottelemalla tv:stä naurettavia reality-ohjelmia jos ei mitään muuta keksinyt. Tällä kertaa miekkonen ei kuitenkaan jaksanut raahautua television ääreen. Hän nappasi asuntonsa eteisestä takkinsa ja heitti sen ylleen samalla kun pujahti ulko-ovesta ulos.

Sisäpihallakaan ei näkynyt mitään kiinnostavaa, eikä vastaan tullut ketään tuttua naapuria, jonka kanssa olisi voinut vaihtaa sanan tai pari. Ronnie suunnisti askeleensa kohti oleskelutiloja, jossa voisi sentään pelata biljardia. Yksin sekään ei ollut kovin mukavaa, mutta parempaa kuin mikään muu, mitä Ronnie keksi.

Nuorukainen kiskaisi oleskelutilojen oven auki ja heti sisälle astuttuaan huomasi punertavatukkaisen tyttösen istuskelemassa.
"Moi," Ronnie sanoi nyökäten tervehdykseksi.
"Sä näytät melkein yhtä tylsistyneeltä kuin mäkin," mies naurahti huvittuneena ja asteli suuren nojatuolin, joka sijaitsi melko lähellä tyttöstä, luo. Ronnie istui rennosti alas ja heitti toisen jalkansa käsinojan yli. Todella epäryhdikäs, mutta ennen kaikkea rento asento.

//noni, eipä tarvinut kauaa seuraa odottaa! c://

Parvati säpsähti, kun huomasi jonkun tervehtivän häntä. Tyttö käänsi hitaasti katseensa tervehtijää kohti. Wou... Nuori poika. Ja vieläpä saamarin suloinen poika... Eieieieiei! Miksi Parvati alkoi heti tuollaisia ajattelemaan? Pieni puna levisi hänen poskipäilleen. Parvati väläytti pienen hymyn ja vilkutti tervehdyksensä. Poika jatkoi puhumistaan. Hän huomasi Parvatin olevan tylsistynyt. Mahtava päättelykyky, totta tosiaan. Neitonen vastasi tuohon lauseeseen yhä hymyillen:
"No joo, onhan täällä vähän pitkästyttävää." Nuori mies istuutui lähellä olevaan nojatuoliin ja alkoi heti röhnöttämään siinä samalla tavalla kuin Parvati istuisi omassa asunnossaan. Täällä hän ei kehdannut, hiukan sivistyneempi naishenkilö kun oli. Parvati siirsi tuoliaan hitaasti ja varovaisesti lähemmäs nuorukaista. Totta kai täytyy ottaa tästä jutteluseuramahdollisuudesta kaikki irti. Hän oikoi paitaansa vielä kerran, ja ojensi kätensä poikaa kohti kätelläkseen.
"Olen Parvati Simmons", hän heläytti ystävällisesti. Varsin vanhanaikainen ja kulunut tapa tehdä tuttavuutta, mutta ainakin pääsee suoraan asiaan. Hän on nähnyt tuon vaaleahiuksisen henkilön muutamia kertoja vilaukselta, mutta ei ole ehtinyt kunnolla jutella tämän kanssa. Parvati alkoi tuijottamaan jalkojaan. Hän yritti keksiä jotain keskustelunaihetta, mutta pää löi tyhjää. Ainoastaan se sama ärsyttävä kappale soi päässä. Jalka naputti lattiaa. Kunhan nyt ei munaisi tätä hommaa antamalla itsestään kuivan ja ankean ensivaikutelman. Pian Parvati aukaisikin suunsa ja sai jotain sanotuksi:
"Tuota... Pidätkö täällä asumisesta?" Toivottavasti tuo toinen nyt keksisi jotain parempaa sanottavaa...

Ronnien käytöstavat olivat joskus hiukan hakusessa, mutta kyllä hän osasi käyttäytyä hyvin kun sitä vaadittiin. Niinpä miekkonen ojensi kätensä kohteliaasti Parvatiksi esittäytyneen tytön suuntaan ja kätteli tätä kevyesti.
"Ronnie Avery," hän esittäytyi hymyillen ystävällisesti.

Kuullessaan kysymyksen Ronnie kohautti olkiaan ja pörrötti vaaleita kutrejaan.
"On täällä ihan mukavaa asua. Kuka nyt ei Losista tykkäisi?" Ronnie sanoi naurahtaen kevyesti. Hänen kasvoillaan oli se ystävällinen ja aavistuksen kujeileva perushymy, jota ilman Ronnie ei osannut olla.
"Mä ainakin viihdyn. Mukavat kämppikset ja mukava asunto. Ei voi valittaa," pellavapäinen nuorukainen lisäsi vielä.

Ronnie tarkasteli Parvatia nopeasti katseellaan miettien oliko sattunut törmäämään tähän joskus aikaisemminkin.
"Oletko sä asunut kauankin täällä?" vaalea nuori mies kysäisi, sillä hän ei ollut sellaista ihmistyyppiä, joka ei uskaltanut kysyä jotain, mikä vaivasi mieltä. Ehkä Ronnie oli joskus nähnyt toisen ohimennen sisäpihalla tai jossain muualla, mutta ei tiennyt tästä muuta.

Heh. Ihan hyvä alku. Ronnieksi esittäytynyt nuori mies oli vastannut kättelyyn kohteliaasti, mikä merkitsi sitä, että tuolla oli jotain käytöstapojakin. Parvatin kysymykseenkin hän oli vastannut. Tyttö nyökkäsi pienesti osoittaakseen, että oli kuunnellut tämän vastausta. Pian Ronnie lykkäsi Parvatille kysymyksen. Hän katsoi miestä silmiin ja sanoi kevyen pään pudistelun saattelemana:
"Ei, en ole asunut täällä hirveän kauaa. Sen takia en tunne ihmisiäkään täällä kovin hyvin."
Parvati vaihtoi istuma-asentoaan paremmaksi. Toinen jalka oli ihan puuduksissa. Sitä nipisteli hiukan, mutta tyttö ei edes huomannut koko asiaa. Pian sen jälkeen hän rikkoi hetken kestäneen hiljaisuuden:
"Sinulla on siis kämppiksiä? Oletko tuntenut heidät kauankin?" Parvati ei viitsinyt heti alkaa utelemaan nimiä, ja oli muutenkin parempi keskittyä vain poikaan. Vastausta odottaessa hän kaivoi collegehousujensa taskusta pastillirasian, josta hän sieppasi suuhunsa yhden minttuherkun. Hän vilkaisi Ronnieta ja ojensi rasiaa toiselle.
"Öö... Haluatko...?" Hän tarjosi pastilleja. Parvati vilkaisi ovensuulle päin. Joku taisi äsken kävellä siitä ohi, mutta tyttö ei ollut huomannut, kuka. Parvati heitti miehelle vielä toisen kysymyksen, mitä hänen ei olisi pitänyt kysyä:
"Seurusteletko sinä?" Auts... Hän tajusi virheensä vasta tuon livautettuaan suustaan. Eihän juuri toiseen tutustuneelta ihmiseltä kysytä heti ensimmäisenä tämän parisuhdeasioista! Puna alkoi taas nousta toisen poskille.
"S-siis koska sinä vaikutat tosi mukavalta ihmiseltä... niin... se olisi tosi ihme, jos sinulla ei olisi ketään, ymmärräthän?" Nyt Ronnie ainakin luulisi, että Parvati yrittäisi iskeä tätä. No olihan se totta, että tuo nuori mies oli aika komea ja antoi itsestään muutenkin mukavan ensivaikutelman, mutta ei sitä nyt sovi mitään syvempää ajatella. Parvati siirsi toisen kätensä kasvoilleen häpeänpunan peitoksi.

"Joo, on. Itseasiassa kolmekin. En mä ole niitä kaikkia tuntenut kovinkaan pitkään. Pari taisin löytää kämppikseksi kun laitoin lehteen ilmoituksen," Ronnie puheli hänelle tuttuun tapaan erittäin ystävällisesti ja rennosti. Nuorukaisen kanssa oli helppo jutella, koska tällä riitti juttua hiljaisempienkin ihmisten kanssa keskustellessa.

"Sä taidat asua yksin, vai?" pellavapää kysyi kohottaen aavistuksen kulmiaan. Parvatin puheista hän oli saanut sen käsityksen, että toinen asusteli yksikseen asunnossaan.

Ronnie pudisti päätään ja kieltäytyi Parvatin tarjoamista pastilleista. Mies lievästi sanottuna yllättyi seuraavasta kysymyksestä, sillä näin lyhyen tuttavuuden perusteella ei olettanut toisen kysyvän oliko hän varattu. Onneksi hämmennys ja yllättyneisyys näkyivät Ronniessa vain hetkisen kunnes hän hymyili taas veijarimaisesti.

"Ei mulla ketään ole. Odottelen Sitä Oikeaa," Ronnie vastasi naurahtaen kevyesti. Hän ei innostunut yhden yön jutuista, koska niissä kyse oli vain hetken huvituksesta, eikä mistään muusta. Ronnie vakiintuisi mielellään jos vain löytyisi joku, joka vetäisi maton nuorukaisen jalkojen alta.

"Haluaisitko sä vaikka pelata vähän biljardia? Tai on tuossa nuo karaokelaitteetkin, mutta mä olen surkea laulaja ja sä et varmaankaan halua kiduttaa korviasia." Ronnie hymyili leveästi ja hänen katseensa pysyi keskustelukaverissa. Hän todellakin oli surkea laulaja, joten kaiken siihen liittyvän voisi heti unohtaa.

Ronnie sanoi, että hänellä on kolme kämppistä. Olisipa Parvatillakin kämppiksiä, sellaisia mukavia, joiden kanssa voisi viettää aikaakin. Yksin asuminen on joskus niin sanoinkuvaamattoman vaikeaa. Parvatille heitettiin taas yksi kysymys.
"Juu, yksin elelen. Kämppistä voisin kyllä alkaa harkitsemaan", hän vastasi silmäillen ympärilleen. Karaoke näytti hupaisalta. Ronnie ei halunnut hänen pastillejaan. Luuliko poika, että ne olivat myrkytettyjä? Haha. No ei sentään. Ei hän varmaan itsekään olisi tuntemattomilta ottanut syötävää.
Tyttö huomasi Ronnien kasvoilla yllättyneisyyden, kun hän oli kysynyt mieheltä tämän naisasioista, joka ei todellakaan ollut ihme. Pian kuitenkin nuorukaisen kasvoille palasi se samainen virnu, jota hän oli pitänyt naamallaan aikaisemmin. Ronnie oli sinkku. Hassua, tosiaan hassua...
Mies kysyi Parvatilta, haluaisiko tämä pelata biljardia. Karaokeen hän ei kuulemma haluaisi mennä. Parvati vilkaisi vuorotellen biljardipöytää ja karaokelaitteistoa. Hän oli pelannut pari kertaa biljardia aikaisemmin, mutta ei ollut pitänyt sitä erityisen huvittavana pelinä. Pian Parvati porasi katseensa miehen silmiin ja väänsi naamalleen piruilevan hymyn.
"Minä haluaisin mielelläni kuulla, kun sinä laulat. Jos et heti uskalla, lauletaan yhdessä. Korvani on tehty teräksestä, ne eivät vähästä kidutu!" Parvati nousi ylös ja kyykistyi sohvan viereen, missä mies röhnötti.
"Minäkin olen aika huono laulaja, joten emme ainakaan nolaa toisiamme laulutaitojen perusteella." Tytön piruileva hymy pysyi yhä kasvoilla.

Ronnie ei ollut aivan varma halusiko Parvati ihan tosissaan kuulla hänen laulavan. Hän näyttikin hiukan epäilevältä, sillä vaikka Ronnie piti laulamisesta (varsinkin suihkussa), hän todellakin oli niin huono, että kukaan ei kestänyt kuunnella miehen laulamista.
"Mä uskon, että mun lauluääni varmasti kiduttaa sun korvia," Ronnie naurahti kepeästi ja pörrötti pellavanvaaleita hiuksiaan. Nuorukaisen hirvittävä lauluääni kiduttaisi jopa teräksisiä korvia.

Nuoren miehen piti vähän aikaa miettiä uskaltaisiko hän ottaa haasteen vastaan. Koska Ronnie ei yleensä jaksanut miettiä ja murehtia liikaa asioita, hän nyökkäsi ja virnisti leveästi Parvatille.
"Okei, mutta vain siinä tapauksessa, että sä et kerro kenellekään miten surkea mä olen. Mainehan siinä menisi," pellavatukka sanoi virnistäen leikkisästi.

"Lauletaanko joku kappale duettona vai molemmille omat esitykset?" Ronnie kysyi noustessaan ylös sohvalta.

Hahaa, kylläpäs tuo nuori mies taipui helposti! Parvatin ei tarvinut enempää pyytää Ronnieta laulamaan, kun tuo toinen oli jo kysymyssä lauluvuoroista. Parvatin silmät roihusivat, kun hän ryntäsi pikkulapsimaisesti karaokelaitteiston ääreen, ja nappasi sieltä yhden mikrofonin. Hän nosti myös toisen, ja heitti sen kevyesti vaaleahiuksista miestä kohti.
"Aloitetaan yhdessä, niin ei jännitä niin paljoa!" Tyttö siveli mikrofonin sileää vartta. Ala-asteella hän oli usein laulellut kavereidensa kanssa jos jonkinmoisia kappaleita. Yleensä he lauloivat koulun pihalla välitunneilla. Eivätkä he välittäneet pätkääkään, vaikka jotkut vanhemmat oppilaat olisivat katsoneet heitä silmät pyöreinä tai ivallisesti nauraen.
Parvati katsahti mieheen.
"Sinä saat valita laulun", hän hykerteli innoissaan. Neitonen ei olisi ollenkaan osannut aavistaa, että törmäisi noin mukavaan ja aurinkoiseen ihmiseen niin tylsällä hetkellä. Mahtavaa!
Parvati nosti mikrofonin hiukan lähemmäs suutaan, ja oli valmiudessa alkaa laulamaan, kunhan Ronnie vain saisi ensin valittua kipaleen hoilattavaksi. Hän kiinnitti katseensa toisen silmiin. Kumpi loppujen lopuksi tulisi laulamaan huonommin ja kestäisivätkö Parvatin korvat nuorukaisen lauluääntä?

[ anteeksi kun on vastaaminen kestänyt! ]

Ronnie otti vastaan tarjotun mikrofonin ja puristi sitä aavistuksen hermostuneemmin kuin Parvati. Vaikka yleensä vaaleatukka osasi suhtautua asiaan kuin asiaan erittäin rennosti, ehkä liiankin rennosti, häntä kieltämättä jännitti. Ronnie oli jo varoitellut huonoista laulutaidoistaan, mutta pelkäsi, että Parvati todellakin säikähtäisi kun ensimmäiset soraäänet pääsisivät Ronnien suusta.

Miekkonen nyökkäsi ja asteli karaokelaitteen viereen selailemaan sopivaa kappaletta luettelosta. Suurin osa oli sellaisia kappaleita, joita Ronnie ei todellakaan halunnut laulaa. Ne olivat liian vaikeita nuorukaisen laulutaidoille. Onneksi hetken selaamisen jälkeen löytyi sopiva kappale. Se ei ollut siirappisin rakkauslauluduetto, vaan vähän menevämpää ja helpompaa laulettavaa.

"Jos sun korviin rupeaa koskemaan ihan hirveästi, niin sano vaan ja mä suljen suuni," Ronnie naurahti laulun intron alkaessa soida ja pudisti päätään. Mitähän tästäkin tulisi?

Kun sanat ilmestyivät ruudulle, Ronnie alkoi laulaa. Enää ei voisi perääntyä. Joko Parvati ei edes huomaisi nuorukaisen kehnoja laulutaitoja tai sitten Ronnie saisi hävetä silmät päästään kun toinen ei jaksaisi kuunnella häntä hetkeäkään.

[ en nyt ryhtynyt ihan nimeämään tuota Ronnien valitsemaa kappaletta. olkoon se vaan joku random biisi, jonka molemmat osaavat :) ]

Ronnie valitsi kappaleen, jonka Parvatikin tiesi. Se oli melko helppo laulu ja mukavan rentokin. Sanat alkoivat liukua näytölle, mutta tyttö ei avannutkaan suutansa vielä, vaan kuunteli ensin pojan laulua. No jaa, eihän se miltään enkelikuorolta kuulostanut, mutta taisi tuo uros hiukan liioitella lauluäänensä huonoutta. Pian Parvati yhtyi lauluun mukaan. Hän ei ollut sellaisia henkilöitä, jotka häpeäisivät tehdä kaikkea mahdollista julkisilla paikoilla, joten tämä alkoikin laulaa varsin kovaa. Jos Ronnie ei kestänyt tytön ääntä, saisi lopettaa vasta ensimmäisen kappaleen päätyttyä.
Parvatin jalka alkoi naputtaa rennosti musiikin rytmissä. Liike siirtyi jalasta muuallekin kroppaan, ja pian neiti ottikin muutamia tanssiliikkeitä, joita oli oppinut tanssia harrastaessaan. Hän ei viitsinyt tehdä liikkeitä aivan tosissaan, sillä muuten hän näyttäisi liian naurettavalta.
Kappaleessa tuli pitkä välisoitto, jolloin sai vetää vähän henkeä. Parvati heilautti mikrofonia kevyesti kädessään, ja sipaisi hiuskiehkuran takaisin korvan taakse. Tämähän oli itse asiassa hauskaa! Hän siirtyi vaaleahiuksisen pojan viereen ja hymyili tälle hassusti.
"Ethän sinä ole kamala. Miksi valehtelit minulle?" Hän tönäisi toista leikkisästi ja sanoi toista hupsuksi. Ehkä turhan tuttavallista tässä vaiheessa, mutta mitä väliä? Laulu jatkui taas. Viimeiset sanat kertosäkeistöstä Parvati venytti tunteellisesti, aivan kuin kaikki pop-tähtöset tekevät. Hän teki itsestään pellen, mutta ei kiinnittänyt asiaan huomiota.

//Ai niin, kysynkin tässä etukäteen, että millainen suhde tällä parilla nyt on tulossa? Osaa sitten varautua viestejä kirjoittaessa :3//

Kun Parvati ei kommentoinut hänen lauluaan mitenkään, Ronnie oletti sen tarkoittavan, ettei miekkonen nyt niin kamalan huonosti laulanutkaan. Hän uskalsi siis hiukan rentoutua ja laittaa enemmän itsestään kappaleeseen. Mihinkään kamalaan laulurevittelyyn Ronnie ei kuitenkaan ryhtynyt. Siihen hänen rahkeensa eivät olisi mitenkään riittäneet.

Nuorukainen hymyili iloisesti nähdessään Parvatin ottavan jopa pari tanssiaskelta. Karaoken laulaminen oli ehdottomasti ollut hyvä idea, eikä todellakaan niin huono kuin Ronnie oli luullut.

Kun oli aika vetää hiukan henkeä, Ronnie virnisti leveästi Parvatille ja pudisti päätään tämän kysyessä, miksi Ronnie oli valehdellut.
"En mä valehdellut. Sulla vaan on todella kestävät korvat," nuorukainen nauroi ja siirsi katseensa lauluparistaan jälleen näytölle, sillä oli aika taas sulostuttaa oleskelutiloja ihanalla laululla.

Ronnie ei mitenkään pystynyt pitämään pokkaansa Parvatin todellakin heittäytyessä kertosäkeistöön. Hänen kasvoillaan oli ensin leveä hymy, mutta sitten vaalea nuorukainen purskahti nauramaan. Ronnie ei kuitenkaan halunnut loukata Parvatia, joten hän yritti heti saada naurunsa kuriin. Kun se onnistui hän hymyili pahoitellen, mutta vielä aavistuksen huvittunena tytölle.
"Sori. Ei ollut tarkoitus nauraa, mutta sä todellakin heittäydyit tuohon loppuun," Ronnie sanoi.

[ jos näistä ainakin näin alussa tulis jonkinlaisia ystäviä? ]

//Anteeksianteeksi... En ollut yhtään huomannut, että tänne oltiin jo vastattu... O_O//

Parvati ei ollut yhtään ihmetellyt, että hänen hurmaavalle lopetukselleen oli naurettu. Ronnie oli hirnunut hetken tytön esiintymiselle, mutta olikin sen jälkeen pyytänyt anteeksi muka epäkohteliaalle teolleen.
"Miksi et olisi muka saanut nauraa? Arvaa, olisiko SE tuntunut minusta hölmöltä, jos sinä olisit vain naama vakavana katsonut, kun yritän tehdä esityksestäni jotenkin koomisen?" Parvati kikatti. Hän ei joskus ymmärtänyt ihmisiä... Miksi pitää pyytää anteeksi sitä, että on hauskaa? Tyttö pudisti päätään hupaisasti ja oli jo valmiina valitsemaan uutta kappaletta. Hän ei edes kysynyt Ronnielta mitään, sillä tuo nuorukainen sai valita äsken. Ja tuskinpa poika siitä pahastuisi. Parvati ei osannut päättää kaikkien mahdollisten laulujen joukosta, joten hän selasi listaa silmät kiinni ja painoi satunnaisen kappaleen päälle.
Musiikki alkoi virrata ympäri huonetta. Parvati kikatti valinnalleen. Hän ei tiennyt kappaleen nimeä tai esittäjää, mutta oli kuullut sen joskus aikaisemmin iskelmäkanavalta. Kuulemma joku klassikkokappale. Hööhöö... Jotta Ronnie ei luulisi, että tällaisen kappaleen Parvati valitsi omasta tahdostaan, valaisi hän tilannetta:
"Äläkä luule, että valitsin tämän itse! Ihan satunnaisesti valittu kappale, saa kelvata!" Tyttö naurahti viimeisen kerran, ennen kuin sanoja alkoi ilmestyä näytölle. Tälläkin kertaa Parvati aloitti laulun neutraalisti, eikä suoraan revittelyllä. Hän yritti saada äänensä kuulostamaan sellaiselta, ettei ihan tosissaan yrittänyt esittää tällaista muutamia kymmeniä vuosia vanhaa kappaletta. Parvatin mielessä kävi ajatus, että tämän dueton jälkeen Ronnie saisi yksin esittää seuraavan kappaleen, mutta tyttö aikoi paljastaa pirullisen suunnitelmansa vasta humpan päätyttyä.

[ eipä mitään. nyt itselläkin venähti vastaaminen. ]

Ronnie virnisti leveästi kun Parvati ei suuttunut siitä, että hän nauroi tytön mahtavalle lopetukselle. Selvästikin Parvati oli sellaista rennompaa ihmissorttia, mikä sopi mainiosti Ronnielle. Hän ei sietänyt tiukkapipoja.
"Ei sitä tiedä jos joku vaikka suuttuu tuollaisesta, niin on parempi varmuuden vuoksi pyytää anteeksi," vaaleatukkainen selitti hymyillen. Olisihan Parvati voinut ihan tosissaan heittäytyä kappaleen lopetukseen niin antoisasti. Juuri sen takia Ronnien oli ollut paras pyytää anteeksi nauramistaan, ihan varmuuden vuoksi.

Miekkonen olisi oikein mielellään tyytynyt pelkkään yhteen kappaleeseen, mutta Parvatilla oli muuta mielessään. Ronnie katsoi toista kulmat kohollaan kuin kysyen aikoivatko he vielä laulaa. Ilme muuttui vielä ihmettelevämmäksi kun kauittimista alkoi tulvia varsin mielenkiintoista musiikkia. Tällainen humppa ei todellakaan ollut sellaista, mitä Ronnie kuunteli, mutta ehkä laulettuna se oli parempaa.

Blondi hiukan myöhästyi alussa, mutta pääsi nopeasti Parvatin mukaan. Tällä kertaa hän laittoi kaiken jo heti ensimmäisistä tahdeista alkaen peliin. Ronnie siis todellakin eläytyi laulettavaan kappaleeseen. Alussa Ron pystyi pitämään pokkansa, mutta kappaleen edetessä hän purskahti nauruun, eikä voinut enää jatkaa.