Aidan White

Heeei ^^ Olen Wrai (Samainen nimi toimii siis nettinimenä) ja ikää löytyy muutaman päivän päästä 19vuotta =) Kokemusta ropettamisesta on noin kuuden vuoden takaa. Lähinnä kouluropeja, mutta on sitä tultu kokeiltua potter ja vampyyriropejakin. =P Yritin nyt parhaani mukaan tiivistää tätä hahmoesittelyäni, mutta tiivistys ei ole koskaan ollut vahvin alani >< Kuvissa on tuntematon poika =) Pahoittelen myös jos jotain oleellista jäi uupuman O_O



Nimi: Aidan Christian White
Ikä: 19
Horoskooppi: Leijona
Sukupuoli: Mies
Siviilisääty: Sinkku
Seksuaalinen suuntaus: Bi
Perhe: Asuu New Yorkissa
Huone: 19

Ulkonäkö:

Aidanilta löytyy pituutta 177cm ja painoa 50kiloa. Ruumiinrakenne on hoikka ja paitaa nostaessa voi erottaa hoikan kehon, josta paistaa hennosti muutamat lihakset ja kylkiluut läpi. Silmät Aidanilla ovat suuret, pyöreät ja väriltään ruskeat. Hyvin tunteikkaat ja poika ei pystykään juuri tämän takia salaamaan mielialojaan toisilta. Jos pörröpää on vihainen, tarvitsee vain vilkaista tuon silmiä ja kaiken pystyy varmistamaan. Hiukset ovat rikotusti leikatut ja värjätty kahdella eri värillä. Mustalla ja viininpunaisella. Vaikka malli onkin rikottu, ylettyy osa hiuksista silti yli pojan olkapäiden. Joka aamun Aiden aloittaakin hiustensa suoristamisella. Lävistyksiä pojalta löytyy kolme. Kasvoista snake bite ja vasenta nänniä koristaa lävistys. Myöskin kolme tatuointia pojalta löytyy. Yksi oikeasta , yksi peittää osan ja viimeisen voi bongata vasemmasta .

Luonne:

Aidania kuvaa parhaiten sana höpsö. Hän on hieman lapsekas ja innokas kaikkien asioittensa suhteen. Rento kasvatus näkyy pojan luonteessa, eikä tuolla ole tapana murehtia turhista asioista. Aidan on todella sosiaalinen, eikä arastele mennä tekemään tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa. Vaikka poika onkin perusluonteeltaan hieman ylienerginen, on hänellä silti hyvä keskittymiskyky. Jos hän päättää jotain, asia suoritetaan aina loppuun saakka. Poika ei vain voi jättää asioitaan kesken.

Aidan on aina ollut todella eläin ja ihmisrakas. Hän välittää perheestään todella paljon ja on hyvää pataa pikkuveljensä kanssa. Tuo kyläileekin usein isoveljensä asunnolla lomiensa aikana. Pörröpäinen poika rakastaa leipomista yli kaiken. Vaikka useat kiusoittelevatkin häntä asiasta. Ei Aidan itse juurikaan välitä syödä leivoksia, mutta niitä on mukava tehdä. Ja ainahan niitä voi antaa lahjaksi läheisille. Siinä onkin toinen pojan persoonallinen piirre. Hän rakastaa antaa lahjoja. Usein ilman syytäkin. Pienenä hän jopa antoi omana syntymäpäivänään vieraille lahjoja vastineeksi omista lahjoistaan.



Menneisyys:

Nappisilmäinen poika syntyi nuorelle pariskunnalle eräänä helteisenä heinäkuun päivänä. Jo pienestä pitäen tuo oli utelias uusien asioiden suhteen, eikä meinannut oppia mitään ennen kuin sai itse kokeilla. (Muistona lapsuudesta Aidanilla onkin pieniä arpia hieman joka puolella) Pojan lapsuus oli hyvin normaali. Perhe oli ehkä normaalia läheisempi ja rennompi. Olivathan vanhemmat Aidanin saadessaan vain 18-vuotiaita. He pitivät lapselleen kuria, mutta eivät kovinkaan tehokkaasti. Ei mustahiuksinen poika kuitenkaan koskaan uhmannut vanhempiaan.

Viiden vanhana Aidan aloitti soittamaan pianoa. Hän innostui soittamisesta niin, että vanhemmat laittoivat tuon soittotunneille. Vuodet vierivät ja pojasta tuli taitava pianisti. Hän pääsi soittamaan koulun juhliin ja samoin perhetuttujen ja naapureiden syntymäpäiväjuhlille.

Aidanin täytettyä kymmenen perheeseen syntyi toinen poikalapsi, joka sai nimekseen Anton. Peikkopoika omaksui hyvin isoveljen roolin, eivätkä veljekset ole juuri koskaan riidelleet. He jopa jakoivat neljän vuoden ajan huoneen, sillä Antonin oma huone oli remontissa pitkään.

Vanhemmat olivat ylpeitä esikoisestaan, joka oli selvästi musikaalisesti lahjakas. Niinpä nuo antoivat tuolle luvan hakea opiskelemaan musiikkikouluun Los Angelesiin. Samaiseen, missä vanhemmat itse olivat aikoinaan opiskelleet ja tavanneet. Aidan innostu ideasta ja haki kouluun ja pääsykokeiden kautta pääsi koulun oppilaaksi. Niinpä hän muutti vanhempiensa avustuksella Los Angelesiin yksiöön.

Pelinäyte:

(Pätkä on Aston High Rebornissa pelaamastani pelistä =))

Matt joi olutta pullostaan ja katseli virnuillen ympärilleen. Pitkästä aikaa hänen luonaan oli bileet. Kolmisenkymmentä ihmistä oli ahtautunut pieneen asuntoon ja punkmusiikki soi täysillä stereoista. Tutuille ja vähemmän tutuille moikkailtiin, kun oma tie yritettiin viedä keittiöön. Tietenkin siinäkin pienessä tilassa oli vitusti porukkaa. Punkkaria vain nauratti koko tilanne. Hän oli kutsunut Vinin tänne. Toivottavasti tuo ei pahemmin järkyttyisi. Eipä Matt kyllä meinaisikaan päästää toista silmistään mihinkään tänään. Jos toinen edes tulisi paikalle.
"Kivat bileet, Matt." Pörröhiuksinen Marya huikkasi sitten. Katsetta käännettiin hieman ja tyttö bongattiin istumasta pienen pöydän päältä keittiön nurkasta.
"Säkin pääsit. Hyvä vaan sen edellisen katastrofin jälkeen." Pahis virnisti ja rokkityttö yritti huitaista tuota kädellään nauraen.

Poika heitti tyhjän kaljapullon avoimesta ikkunasta pihalle ja kaivoi taskumattinsa. Siitä juotiin. Ihmiset vain pomppivat musiikin tahdissa. Se oli heidän tapansa nauttia siitä. Eihän tällaista voinut tanssia. Ihmiset vain riehuivat. Tällaiseen elämään Matt oli tottunut. Kunhan ei tulisi ongelmia. Niitä tosin tuppasi aina tulemaan. Punkkari ei vain tahtoisi joutua tappeluun Vincentin nähden. Tosin, olihan hän yritänyt vihjailla toiselle, ettei todellakaan ollut mikään kunnon poika. Että kaipa tuo sen ymmärtäisi. Poika sulki taksumattinsa korkin ja laittoi tupakan tulille. Kun oli bileet, sisälläkin sai polttaa. Se oli tällaisissa kemuissa paras asia. Ei tarvinnut minnekään pihalle raahautua.