Relax, take it easy

((Charlielle saa tuoda seuraa ^^))

Viikonloppu. Tätä Charlie oli odottanut kuin kuuta nousevaa poikkeuksellisen raskaan työviikon jälkeen. Hän oli hoitanut työnsä kunnialla heti puolenpäivän jälkeen ja tehnyt jotain poikkeuksellista; Charlie oli käyttänyt kertyneitä ylityötunteja ottaakseen loppupäivän vapaaksi. Aurinkoinen sää oli jo aamusta saakka kutsunut ulos. Mitään raskasta naisella ei ollut mielessään hänen keräillessä tavaroita kainaloonsa. Iltapäivä uima-altaalla saisi riittää.

Purkki aurinkorasvaa, pyyhe ja kirja kainalossaan nainen suunnisti uima-altaalle. Matkaa asunnolta altaalle ei ollut nimeksikään, mutta Charlie oli liian häveliäs kävelläkseen sitäkään matkaa pelkissä bikineissä. Tämän takia hän oli kiskonut ylleen lyhyen, kukallisen mekon. Hiuksensa Charlie oli kietaissut huolimattomalle sykerölle takaraivolle.

Uima-altaalla ei ollut ketään naisen saapuessa sinne, joten Charlie sai vapaasti valita tuolinsa niistä muutamista, jotka reunustivat allasta. Hän päätyi valitsemaan altaan tikkaita lähimpänä olevan tuolin, sillä siitä olisi helppo pulahtaa vilvoittelemaan olon käydessä liian tukalaksi. Charlie rakasti auringonottoa, vaikkei muuten kuumuutta varsinaisesti rakastanut.

Levitettyään pyyhkeensä tuolille Charlie riisui mekon päältään, heittäen sen huolettomasti yläasentoon nostetulle selkänojalle. Aurinkolasit nenällään nainen istuutui aurinkotuolille, kirja kädessään. Kirja ja aurinko olivat täydellinen yhdistelmä aivojen nollaamiseen.

// Rix on varmasti oikein sopivaa seuraa n_n \\

Peilistä tapittavat, tummansuklaan ruskeat silmät olivat niin nallekarhumaisen naurettavat, että ne tuntuivat pilaavan koko ulkoisen olemuksen. Jos ne olisivat edes olleet värittömän harmaat, tai jään sinertävät, olisivat asiat olleet paremmin. Mutta ei, ne olivat ja pysyivät suloisen ruskeina, syötävinä. Entäpä sitten muut kasvojen piirteet? Niiden olisi kuuluneet olla kovat ja kylmät, mutta olivatko ne muka sitä? Eivät, ne olivat täysin päinvastaiset. Vielä tämänkin ikäiseksi Rix tuntui näyttävän nuoremmalta kuin mitä oli, lähes 14 tai 15 vuotiaalta. Kuvajainen mutristi huuliaan happamana, samalla kun jokin lennähti sitä päin. Hyllyllä ollut sytkäri sai aikaan pienen särön vasemmalle peilin yläkulmaan, niin ettei se siinä juurikaan häiritsisi. Soma koriste. Silti, raivon purkauksesta huolimatta, Rix marssi huoneestaan ulos, aina asunnostaan, jota asutti kahden kummallisen kämppiksen kanssa, suunnaten päättäväisenä uima-altaalle tuhisten kiukusta. Ja niin, uima-allashan oli suunnassa X.

Onneksi paikka oli loppujenlopuksi sen verran yksinkertainen ettei ruskeatukkaiselta nuorukaiselta vienyt kuin rapeat 10 minuuttia löytää altaalle, minkä kirkas vesi kimmalsi auringonpaisteessa houkuttelevana. Houkuttelevinta ei kuitenkaan ollut kuvankaunis vesi, vaan vieras neitonen, joka oli myös eksynyt altaan lähelle. Rixin huulilla kävi nopea hymynhäivähdys, herran suunnatessa epäilemättä tuolle viereiselle aurinkotuolille.

Rix tervehti vallan kohtealiaasti vierasta naista, ennen kuin laski pyyhkeen käsistään ja venyttäytyi vetämään valkean t-paitansa ylpeytensä, oman yläruumiinsa päältä, aivan toisen näkökentässä.
Jotain esittelyä, ei kai?


// Tuli lopussa vähän kiire, pahoittelut >-< \\

Oli sanomattakin selvää, ettei hän saisi valloittaa koko uima-allasta itselleen. Sijaitsihan se sentään talon sisäpihalla ja oli kaikkien vapaassa käytössä. Ja ellei joku parkkeeraisi itseään aurinkotuoleille, niin ainakin ohikulkijoita riittäisi varmasti. Eikä Charlieta muut vaivanneet, joten sillä ei ollut erityisemmin hänelle väliä olisiko hän yksin altaalla vai ei. Suurella todennäköisyydellä hän ei pian edes huomaisi muita ihmisiä, kunhan kirja tempaisi kunnolla mukaansa.

Charlien ounastelut osuivat oikeaan nopeammin kuin hän oli osannutkaan arvata. Parikymmentä minuuttia oli ehtinyt kulua, kun ensimmäinen ihminen ilmestyi altaalle. Eikä ihme. Kuka nyt olisi halunnut istua näin kauniina päivänä sisällä, vaikka Los Angelesissa kauniita päiviä tuntui olevan kymmenen kertaa enemmän kuin huonoja?

Nainen vilkaisi tulijaa aurinkolasiensa ylitse, vastaten samalla tämän tervehdykseen lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Hei.” Tervehdyksen lisäksi Charlie soi toiselle pikaisen hymyn ennen kuin katse palasi kirjaan. Hymy oli kuitenkin vähällä palata Charlien seuratessa lasien suojasta toisen riisuutumista. Hän ei varsinaisesti kytännyt nuorukaisen – ellei jopa pojan – vartaloa vaan lähinnä tämän keikistelyä. Kuinkahan vanha tämä mahtoi edes olla? 17? Jotain niiltä paikkeilta, olisi ollut naisen arvaus.

Ääneen Charlie ei alkanut esittää veikkauksiaan vaan palautti sen sijaan mielenkiintonsa jälleen kerran kirjaan. Toisin kuin jollekulle toiselle naiselle olisi voinut käydä, Charlielle viereisellä aurinkotuolilla makaava hyvän kropan omistava vastakkaisen sukupuolen edustaja ei tuottanut ongelmia keskittymisen suhteen. Hän osasi suhtautua asioihin rationaalisesti, jonka jotkut miehet tulkitsivat virheellisesti lesboudeksi.

((Ei mitään, kiva saada Charlielle seuraa ^^. Itse kirjoittelen pienessä punaviinipöhnässä, joten... ))

Rix joutui kuitenkin pettymään pahanpäiväisesti kun tämä vieras nainen vain jatkoi kirjansa lukemista, kuin puolialastonta Rixiä ei olisi edes ollut olemasssa. Nuorukaisen teki mieli purra huultansa, mutta sittenhän hän olisi paljastanut itsensä ja lähes kaiken. Sen sijaan hän makasi hetken hiljaa, vatsaltaan tuolissansa, antaen auringon lämmittää ja tummentaa jo valmiiksi, alustavasti ruskettunutta ihoa.

Lopulta Rix päätti avata suunsa:
"Mitä kirjaa luet?"
Nuorukainen kysyi hymyillen ja käätyi katsomaan naista viereseillä tuolilla, varjostaen silmiään kädellänsä. Kuin miehenalku jotain kirjoista olisi tiennyt. Hän oli viimeksi lukenut jotain koulussa, ja silloinkin luultavasti vain alun ja lopun niin että oli juuri ja juuri selvinnyt opettajan piinaavista tenteistä.


// Kärsin flunssasta että nyt ei juuri irtoa parempaa tekstiä, pahoittelut ;o \\

Charlien keskittyminen katkesi toistamiseen, kun viereiselle aurinkotuolille parkkeerannut nuorukainen avasi suunsa. Hän käänsi kirjaa niin, että toinen saattoi nähdä etukannen. ”Agatha Christietä,” Charlie sanoi vielä ääneen, hymyillen hieman perään. Hymy oli tarkoitettu enemmän kirjalle kuin nuorukaiselle. Christien kirjat olivat vain niin koukuttavia, ettei hän olisi malttanut laskea niitä käsistään. ”Suosittelen lämpimästi,” hän lisäsi kääntäessään kirjan jälleen paremmin itseään kohti.

Jano oli seuraava, joka pakotti naisen luopumaan lukemisesta. Vesipullo oli tietenkin jäänyt jääkaappiin. Auringossa loikoileminen ilman juotavaa ei kuitenkaan ollut mikään maailman fiksuin idea, ei ellei halunnut lämpöhalvausta. Charlie laski kirjan vierelleen aurinkotuolille ja laski jalkansa maahan, sujauttaen varvassandaalit jalkoihin. Avaimet hän etsi mekkonsa taskusta, harkiten hetken mekon pukemista ylleen. Lopulta mekko päätyi takaisin selkänojalle.

Nainen otti muutaman askeleen kohti portaikkoa ennen kuin seisahtui aloilleen ja kääntyi katsomaan nuorukaista. ”Käyn hakemassa vettä, tuonko sinullekin?” Jääkaapissa oli muutama Charlien kaverilta sinne unohtunut kaljakin, mutta nainen ei tiennyt olisiko hänen pitänyt ensin vaatia nuorukaisen henkkarit nähtäväksi ennen kuin olisi uskaltanut tarjota tälle alkoholia. Oli siis parempi pysytellä vesilinjalla.