Oletko varma, ettei tämä ole unta?

Valkoisiin Adidaksen verkkareihin ja mustaan isoon Wake Up Already!n paitaan pukeutunut Jeremy kamppaili pahvilaatikon kanssa portaita alas tupakka suupielessään. Hän ei ollut aivan varma, oliko polttaminen sallittu, mutta ei kai nyt yksi... Ihan ymmärrätteväähän se oli polttaa, kun vitutti niin maan perkeleesti...

Jeremy avasi varaston oven tavalla, josta näki selvästi, ettei hänellä ollut mikään maailman paras päivä, sitten hän pönkkäsi oven auki yhdellä alas kantamistaan pahvilaatikoista ja katsahti portaille. Joskus ärsytti niin maan penteleesti asua ylhäällä. Sinne ei liikenteen ääni kuulunut hyvin ja olihan sieltä kohtuu hyvät näkymätkin ja niin edelleen, mutta oli kyllä ärsyttävää raahata portaissa pahvilaatikoita, joita ei missään tapauksessa saanut kolhia.

Nyt kaikki laatikot olivat kuitenkin turvallisesti alhaalla varastorakennuksen edessä ja seurasi seuraava vaihe, miten ne saisi mahtumaan varastokoppiin, joka oli ainakin kolme kertaa pienempi kuin huone, jossa laatikot olivat ennen olleet. Oli ärsyttävää, kun kaikki omat tavarat eivät mahtuneet omaan kotiin. Oli ärsyttävää, että joutui jakamaan talonsa jonkun kanssa. Losin vuokrat nyt vain olivat korkeammalla kuin Jeremyn asunto.

"No, kai tää tästä nyt sitten..." Jeremy totesi Snowlle, joka kökötti omistajansa olkapäällä kuin piraatin papukaija. "Onneks huomenna on sentään lauantai, niin saan sitten levätä kunnolla tän duunin jälkeen. Ei oo radiojuontaja oikee tottunut tälläsee ruumiillisen työhön." Jeremy naureskeli ja painoi tupakan tumpin lenkkikenkänsä alle.

Nahkaliivit ainoana yläruumiin peitteenä ja maastohousuihin pukeutunut mies astui asunto 11 ulos käytävään olut pullo kädessä ja vilkuisi ympärilleen.
Dan oli päättänyt lähteä vilkaisemaan pihapiiriä ja voisi samalla polttaa tupakan siinä. Ehkäpä samalla voisi tutustua uuteen naapuriin. No mies asteli siltä ulko-ovelle ja näki jonkun astelevan varastoille ja päätikin seurata toista samalla oman tupakkansa sytyttäen.
Varastotilan oveen nojaten mies yskäisi "Kukas se toisten varastoja ryöväilee taitaa tulla turpa keikka", mies murahti, muka vihaisena, vaikka uudelle naapurille pieni jekkuhan se vain olisi, että toinen säikähtäisi.
Kuitenkin lopuksi mies repesi nauruun ja hymähti "Daniel Malone asun tos 11 asunnos", mies esittäytyi

//tönks tönks, muokattu //

Tapeltuaan lukon auki Jeremy sai vihdoin varastolokeronsa oven auki ja katseli ammottavaa tyhjyyttä, joka sai hänen mielensä kirkastumaan hieman. Ehkä tavarat sittenkin mahtuisivat tänne. Isot pinot paketteja täynnä vanhoja CD-levyjä, singlejä ja DVDeitä odottivat ulkona sisälle pääsyä, mahtuivatpa ne sitten tai eivät, joten Jeremy laski ensimmäisen pahvilaatikon lattialle ja lähti hakemaan seuraavaa.

Silloin hän kuitenkin pysähtyi kuin seinään huomatessaan oven pieleen nojailevan varsin karskin oloisen miehen. Olutpullo kädessään ja tupakka suupielessään mies ei näyttänyt kovinkaan urheilulliselta, mutta Jeremy oli varma, että motoristilta löytyisi kuntoa sen verran, että olisi voinut lyödä häneltä hampaat kurkkuun siinä samassa niin halutessaan.

"Eee-enhän mä nyt tietty mitään..." Jeremy aloitti ja pystyi jo kuvittelemaan verenmaun suussaan. Seuraavaksi hemmo ilmoitti asuvansa Bayssä. Oliko tämä painajaista. Jeremy ajatteli, että vastaamalla pahentaisi vain tilannettaan, muttei hän halunnut toisen kovistelevankaan sitä hänestä, joten hän lopetti selityksen änkkäämisen ja vastasi esittelyyn: "Jeremy Harris ja Snow, tiiät varmaan kumpi on kumpi, asunto 25."

//sori, tää on surkea, kirjotan koulussa ja paha keskittyä, kun noi huutaa tossa//

Toinen aloitti änkyttämisen ja siinä vaiheessa Dan tiesi onnistuneensa toisen pelästymisen. Toinen esittäytyi kuitenkin Jeremy Harrisiksi ja kertoi asunvansa, jonkun Snow nimisen kanssa siinä. Hetkonen voiko olla ei se voi, voi se "ootko sä se Jeremy?", Dan hymähti "ja toi äskenen oli pieni jekku sit vaa", uusi hymähdys ja toisen vilkuilua.
"Juonnat sitä radiota?", tämä kysäisi vilkaisten miehen pahvilaatikoita, että osasi ola levyjä paljon jollain. Pitkä kulaus kaljasta ja pullo tyhjäksi, jonka jälkeen henkosia tupakasta sai miehen nauttimaan ilmasta ja nojautumaan seinään. "En mä mikään paha kaveri oo ellei mul oo oikeesti syytä olla", tämä nyökkäili viellä varmistuksia toiselle, ettei vain toinen yhä pelkäisi.
"Mulla ja kämppiksellä Ryanilla on oma LA chopper jossa tehään maan hienoimpia moottoripyöriä, niin siellä aamulla aina kuunnellaan sun juttujas oot tosi hyvä juontaa muutes"

//vajoan laadussa alaspäin//

Kun Daniel kertoi äskeisen uhkailuvihjeen olleen vai pilaa, Jeremy huokaisi syvään ja pyyhkäisi kylmän hien otsaltaan. Hän ei itsekään ollut varma oliko reaktio tarkoitettu vitsiksi vai totta. Ainakin hän oli oikeasti pelästynyt äsken ja varsin helpottunut, kun kuuli, ettei toinen aikonut muokata hänen kasvojaan. Nuorukaisen itsevarmuus palasi hetkessä, varsinkin kun hän kuuli, että toinen jopa tunnisti hänet. Melko yllättävä käänne.

"Ihan kuin täällä olisi muita jeremyharriseja", Jeremy naurahti hommiaan jatkaessaan, mutta toista silti koko ajan silmällä pitäen ja kertomusta kuunnellen. "Vai että teikäläisetkin meidän ohjelmaa kuuntelee?" hän puhisi nostaessaan uuden laatikon syliinsä. Miten niin kevyet esineet saattoivat painaa niin paljon, kun niitä oli tarpeeksi? Tai sitten Jeremyllä oli vain kunnossa parantamista. "Ois kiva kuulla, mikä meidän ohjelmassa vetoo tuollaisiin... karskeihin jätkiin." Jeremy laski pahvilaatikon edellisen laatikon päälle ja lähti taas hakemaan seuraavaa. "Täytyykin Seanille maanantaina sitten ilmoitella, että löysin taas pari faniani." Lauseen perään kaikui nauru, josta kuului kuitenkin vielä pieni vaivaantuneisuus. Jeremy ei täysin osannut luottaa mieheen, joka näytti tuolta.

Radioshowsta puhuminen sai Jeremyn aina paremmalle mielelle ja varsinkin nyt hän oli iloinen saadessaan ajatuksensa pois siitä ikävästä tosiasiasta, että uusi kämppis muuttaisi huomenna taloon ja siinä menisi rauha. Ties vaikka toinen olisi joku ihme siivousintoilija tai vanhoillinen tai jotain. Enää ei voisi hyppiä sohvalla tai kulkea asunnossa pelkissä kalsareissa. Sillä ainoa asia, jonka Jeremy tiesi varmaksi, oli se, että toinen tulisi olemaan nainen.

Toinen oli vähän säikähtänyt lievästi sanottuna sen huomasi miehen kasvoista, mutta kuullessaan, että ei Dan oikeasti leipoisi oli Jeremy varmasti helpottunut niin Dan ainakin uskoi.

"ehee, olipas hauskaa", Dan tuhahti ja vilkuili toista, että tuolla oikeasti oli paljon levyjä varmaan kova musiikki mies. "Noo ei sieltä radiosta parempaa tuu, että juu ." Dan heitti tupakan pois ja vilkaisi toisen touhuja mietiskellen, että pitäisiköhän sitä ihan juomaan ruveta tänään.
"Musiikki miehiä vai?", Mies kysäisi samaan aikaan toisen kysymyksen aikaan, "joo no ihan hyvää huumoria sujuu päivät lepposemmin, että jatkakaa vaan", naurahdus ja vilkaisu taskuun tuntiessaan värinää, joku soitti siis.

Mies kaivoi puhelimensa, nyökäten toiselle pahoitteluksi ja vastasi puhelimeen "Dan", "juu huomenna jos tulisit 4 aikaan käymään niin jos tuot ne viinakset ja röökit samal nii maksan ne. Mitäs ne muuten teki si?" Hetken hiljaisuus ja puhelun lopetus ilman mitään hyvästejä. "Sori yks kaveri tuo halpaa röökiä ja viinaa", naurahdus perään ja sitten kellon katsominen kännykästä "hei mun pitää mennä, mutta tuutko joku päivä poikkee tuol tallil tai sit ihan kämpäl nii juodaan oluet tai kahvit tai limpparit miten ite tykkäät?", kysymys jonka jälkeen poistui parkkipaikalle moottoripyörän selkään ja lähti.

//sori kun kesti ja aattelin et parempi pistää poikki ja pelata joskus paremmal juonel nii onnistuu vähän paremmin toi kirjotuski? : ) kiitti kuitenkin //