Whiskey and wine

[ Vapaa liittyminen eli tervetuloa seuraan. ]

Rankka työ vaati ehdottomasti sitäkin rankemmat huvit. Juuri siitä syystä Austinin kulku oli suunnannut Daphneen, jossa miekkonen ei ollutkaan aikoihin käynyt. Oikeastaan hänet oli pakotettu lasilliselle. Niin miehen työtovereiden kuin muidenkin kavereiden mielestä Austin teki aivan liikaa töitä ja nyt hänen pitäisi kerrankin nauttia ja antaa itsensä hiukan rentoutua. Työnarkomaanina Austinia ei haitannut se, että hän vietti töissä melkeinpä puolet elämästään, mutta nyt kun työ alkoi jo pahasti haitata miehen kaikenlaisia sosiaalisia suhteita, oli aika tehdä jotain.

Mies istui nurkkapöydässä muutaman kaverinsa kanssa ja heidän läsnäolonsa huomasivat varmasti kaikki baarin asiakkaat. Miehillä riitti juttua niin töistä kuin muistakin ja välillä naurettiin niin, että viereisten pöytien baarin kanta-asiakkaat loivat heihin paheksuvia katseita aivan kuin miesjoukko haittaisi aivan liikaa kantiksien ryypiskelyä.

Lasin pohja alkoi jo uhkaavasti häämöttää, joten Austin nousi pöydästä ja ilmoitti menevänsä hakemaan lisää juotavaa. Koska Daphnessa ei varsinaisesti koskaan ollut liikaa porukkaa, matka tiskille taittui melko nopeasti.
"Laitatko toisen samanlaisen?" Austin sanoi tutulle baarimikolle ja asettui nojaamaan tiskiin odottaessaan juomaansa.

Vaikka paikka oli nyt hiljainen, ei koskaan voinut tietää milloin sisään purjehti joku, joka laittaisi hiukan säpinää baariin. Austin toivoi, että se tapahtuisi mahdollisimman nopeasti, sillä hän oli muutaman juoman jälkeen niin pirteällä ja villihköllä päällä, että tutustuisi oikein mielellään uusiin ihmisiin.

[Minä taidan tulla tähän, jos ei haittaa... ]

Punaviini oli päässyt loppumaan, joten Natacha oli lähtenyt ulos. Hänen rakas nahkatakkinsa, jossa suuri lehti keräsi huomiota, oli tietenkin mukana. Kylmä ulkona ei ollut, mutta tyylin kanssa ei tingitty. Los Angelissa nainen oli asustanut nyt omassa asunnossaan vasta pariviikkoa ja ei tiennyt asukkaita kuin naamasta. Kämppäkaveria naisella ei vielä ainakaan ollut.

Astuessaan pieneen baariin, Natacha huomasi sen tyhdyyjen. Yleensä nainen oli tottunut tiettyyn väkimäärään, joka oli baareissa suurempi kuin täällä. Iloisena tästä yllätyksestä nainen käveli tiskille ja vilkaisi punaviini tarjontaa. Hän halusi lasillisensa, se oli saatava. Kolumnikin olisi väännettävä jostain, jos mieli saada rahaa.

”Bonjour, saisinko lasin punaviiniä?” Natacha tervehti baarimikkoa hymyillen hieman ujosti ja aloittaen lauseensa, normaaliin tapaansa, ranskaksi. Baarimikko kysyi merkkiä ja hetken tarkasteltuaan, Natacha otti yhden suosikeistaan sen illan juomakseen. Harvinaisen hyvä valikoima muutenkin baariksi viinejä.

Nainen katseli ympärilleen hieman uteliaana ja huomasi yhden miehen lisäkseen tiskillä. Toinen näytti tutulta, mutta mitkään kellot eivät naisen päässä soineet. Tokihan miehessä silmä lepäsi, mutta saattoi olla, että tämä vain näytti joltain tutun tutulta ja siksi Natacha oli tietävinään tämän. Muuten koko baarissa ei ollut edes niinkään tutun oloisia kasvoja. Kestäisi jonkin aikaa, ennen kuin hän alkaisi tuntea ihmisiä ja löytämään omia ystäviään. Laulajana hän tunsi jo muutamia, mutta ei sen kummemmin.

[ ei haittaa ollenkaan! pahoittelen kun vastaamisessa on kestänyt. :) ]

Austinin katseen olivat kiinnittäneet baarimikon takana seinällä olevalla hyllyllä olevat eriväriset ja -näköiset pullot, joista asiakkaat saivat valita mieleistään juotavaa. Sekoittaessaan Austinille tulevaa juomaa baarimikko nappasi muutaman pulloista, kaatoi niitä lasiin ja laittoi takaisin paikoilleen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että kaikesta huomasi tyypin tehneen hommiaan pidempään.

Mies vilkaisi sivusilmällä baaritiskille tullutta naista, jonka puhe oli saanut Austinin riistämään katseensa todella mielenkiintoisista pulloista. Austin vilkaisi vielä kerran ja toisenkin tummatukkaisen suuntaan ennen kuin kääntyi aavistuksen tähän päin.

"Ranskaa ei kovin usein kuule tällaisessa paikassa," Austin huomautti ohimennen rennosti tarkoittaen sanansa jonkinlaiseksi keskustelunavaukseksi. Jopa mies oli tunnistanut vieraskielisen sanan, vaikka ei hän mikään kielinero ollutkaan ja puhui itse oikeastaan vain englantia.

Hetken päästä Natachan huomio kinnittyi mieheen, jota hän oli aikaisemminkin vilkuillut.
”Ei varmastikkaan, mutta se vähäkin tekee hyvää”, nainen vastasi ja hymyili hieman ujosti. Baarimikko ojensi miehelle tämän juoman ja seuraavaksi hän kaatoi Natachan viinin lasiin. Punainen neste näytti juuri niin hyvältä kuin sen pitkin.
”Merci”, nainen sanoi ja maksoi juomansa kiltisti, kuin kunnon amerikan kansalainen.

Siemaisten punaviiniä, Natacha tunsi rentoutuvansa ja osittain sulavansa penkkiinkin. Hänhän rakasti suuresti kyseistä juomaa. Oli aina rakastunut.
”Sinä siis kerrot minulle, että olen ainoa ranskalainen täällä päin?” Natacha kysyi mieheltä melkein huolestuneen näköisenä. Vaikka hän oli saanut amerikan kansalaisuuden vuosia sitten ja asunut maassa ties kuinka kauan, hän aina koki itsensä ranskalaiseksi. Hänen korostuksensakin oli ranskalainen, mutta hän kykeni myös puhumaan harvinaisen selvästikin englantia, mutta ei tehnyt sitä mielellään.

Baarijakkarallaan Natacha oli kääntynyt niin, että hän kykeni päätään kääntämättä katsomaan miestä. Naista ärsytti se, että hän ei saanut päähänsä miksi mies näytti niin tutulta. Tosin, noin komeita kasvoja ei olisi heti unohtanut.

[Ei se mitään n.n]

Austin pudisti kevyesti päätään käytäen samalla lasia huulillaan ja siemaisten aavistuksen juomaansa.
"Et varmasti ainoa täällä päin, mutta ainoa, joka käy tässä baarissa," mies kommentoi. Hänen katseensa kiersi sulavasti baarin ja palasi sitten tummatukkaan, jonka olemuksessa oli jotain kummallisen tuttua. Ehkä Austin oli joskus nähnyt tämän jossain?

"Tämä paikka ei ole kovin tasokas baari," Austin lisäsi hymähtäen. Olihan Daphnessa tietysti omat pikku vikansa, mutta juuri ehkä sen takia Austin piti paikasta. Yleensä baarissa oli hiljaista, mutta välillä sinne tuli suuri turistiryhmä poikkemaan vain jossain drinkillä ja silloin Daphneen todellakin tuli elämää.

"Mutta kyllä täällä saa hyviä juomia, kaikista vioista huolimatta," mies naurahti sitten hyvätuulisena. Oli pakko sanoa edes jotain kehuja, sillä niitäkin tosiaan oli, eikä vain negatiivisia puolia. Austin siemaisi jälleen juomaansa, joka tosiaan oli todella hyvää. Paikan baarimikko todellakin osasi asiansa.

"Austin. Mukava tutustua." Hyvien käytöstapojen mukaisesti Austin ojensi kätensä naiseen päin kätelläkseen tätä. Sellaista elettä ei ehkä odottanut baarissa, mutta Austin oli kasvatettu niin hyvin, että käytöstavat eivät unohtuneet edes tällaisessa paikassa.

Mies taisi olla hieman tosikko, sillä tämä ei tajunnut Natachan hieman pilailleen, mutta omalla tavallaan se oli hyvinkin suloista. Siksi nainen vain hymyili ja naurahti pienesti.
”Minusta tämä on suloinen, liian täydellinen ei ole minun makuuni. Lisäksi tämä viinivalikoima on positiivisen pitkä”, nainen totesi ja kohotti sirosti lasiaan.

Joku amerikkalainen olisi saattanut yllättyä käden ojentamisesta, mutta Natachalle se oli melkein itsestään selvää.
”Enchantée, Natacha”, nainen totesi ja kätteli miestä hymyillen pienesti. Häntä kyllä kiusasi se, miksi mies näytti harmillisen tutulta koko ajan enemmän.
”Olemmeko me törmänneet? Minusta tuntuu, että olen nähnyt sinut, mutta silti en saa kiinni missä”, ranskatar lopulta kysyi ja siemaisi jälleen viiniä lasistaan. Onneksi lasillinen viiniä oli tutkitusti hyväksi, joten hän saisi nauttia siitä joka ilta.

Baarissa oli mukava pieni tausta humina, mutta täällä saattoi jopa kuulla mitä toinen sanoi, ilman huutamista. Monissa baareissa musiikki oli aivan liian kovalla ja pakotti huutamaan. Eräs Natachan tuttu oli selittänyt hänelle, että ihmiset joivat nopeammin ja enemmän, jos eivät kyenneet keskustelemaan ja siksi musiikki tuntui melkein kaikkialla huutavan. Tässä baarissa tätä kikkaa ei oltu otettu käyttöön.