I remember when I first look into your eyes

// kiikku tänne kiitos :'D shittii mut koeta kestää~ //

Hannah jäi bussista keskustan pysäkille ja käveli siitä Athene Plazeen, joka oli kuulemma yksi suurista ostoskeskuksista. Tytöllä oli päällään musta panta, räikeät siniset pillit ja vartaloa myötäilevä musta pitkähihainen, jonka päällä oli lämmittämässä musta takki. Astuessaan ostoskeskuksen ulko-ovista sisään, Hannah vilkuili ympärilleen nähden iloisia ihmisiä ja huomaten ajatuksiensa katoavan puheen sorinassa. Melua, paljon melua ja ihmisiä sitäkin enemmän. Ehkä hän voisi tuhlata viimeisimmätkin rahansa shoppailuun, vaikka tällä hetkellä teki mieli vain kuumaa kaakaota kera kermavaahdon.

Takki avattiin kokonaan auki ja käveltiin ostoskeskuksessa sijaitsevaan kahvilaan, jonne tyttö hävisi tilaamaan sen kaakaon kermavaahdolla, sekä suklaadonitsin, nami. Tilauksen jälkeen hän käveli nurkkapöytään, vilkuillen ostoskeskuksessa ympäriinsä käveleviä ihmisiä, jotka olivat joko iloisia tai kiireellisen näköisiä. Hannah oli aivan jotenkin uupunut opiskelun jälkeen, vielä pari vuotta täytyisi opiskella ja sitten valmistuisi, ehkä.

Kuuma, höyryävä kaakao ja donitsi tuotiin tytölle pöytään ja Hannah kiitti. Tarjoilija lähti takaisin, minkä jälkeen blondi hämmensi lusikalla kaakaota, otti kulauksen ja hämmensi lisää. Hetkeksi hän antoi lusikan kellua kaakaossa ja otti muutaman haukun donitsistaan, minkä jälkeen maistoi ensimmäisen kerran kaakaota. Ja jatkoi hämmentämistä lusikalla. Ostoskeskus kuhisi ihmisiä, no olihan kello jotain yli kolme – mikä taisi olla paras aika shoppailuun. No, tämän jälkeen tyttö ottaisi kaiken irti rahoistaan ja pistäisi tuulemaan. Kotiin ei lähdettäisi, ennen kuin jotain turhaa krääsää olisi ostettu.

Taas Hannah hörppäsi kaakaostaan ja haukkasi palan donitsista, tarkastellen ihmisiä. Missäköhän Kii mahtoi olla? Kai se oli jossain omissa hienoissa piireissään, Hannah päätti päässään. Donitsi oli jo parin haukun jälkeen syöty, minkä jälkeen lautanen siirrettiin syrjään ja hämmennettiin kaakaota. Hannah siirsi kädensä pöydälleen ja nojasi poskensa pöydällä olevan käden kämmenpohjaan, katsoen ympäristöä ja pyöritti lusikkaa lasissa tylsistyneesti. Tämän jälkeen hän menisi katsomaan, jospa löytyisi ne kengät mitä tyttö oli etsinyt miljoonista kaupoista tuloksetta.

"Paljonko sanoit?"
Kii tuijotti epäuskoisena tiskin takana olevaa naista nappisilmät tuikkien, utelias ilme kasvoillaan. Hän oli huomaamattaan nojautunut tiskin päälle - melkein puoleen väliin sitä, niin paljon kuin pituus antoi periksi. Blondi myyjä katseli tätä nuorta miestä sen näköisenä, ettei tiennyt olisiko juossut karkuun vai ei. Ehkä vartiat olisivat olleet parempi vaihtoehto.
Mutta kuin moni muukin oli tämäkin nuori blonditar lopulta myyty Kiin edessä, jonka suupielillä kaareili nyt veitikas hymy.
"Niiiiiiiin?"
Tumma tukka venytti sanaa odottavana, samettisella äänellä. Ihan kuin äänenmurros olisi jäänyt kokonaan kokematta.
'Kuulitte aivan oikein, sulle voin antaa vähän erikoisalennusta.'
Blondi selitti, punastuen.

Kun Kii oli lopulta selvinnyt ulos kaupasta suurehkon vaatekassillisen kanssa, hän lähti oikealle, tietämättä miksi. Shoppailu yksin oli kieltämättä tylsää, mutta jos tälläisiä alennuksia saisi niin mikäpä siinä, ehkäpä pitäisi harrastaa useamminkin. Nuorukainen tepasteli eripari tennareissaan, toinen musta ja toinen lila, tyytyväisenä eteenpäin. Mitä muuta hänellä oli - normaali varustus - mustat pillit ja lila t-paita, jonka päällä oli valkomusta huppari, kummallisin abstraktein kuvion. Hiuksia ei Kii ollut vaivautunut laittamaan, ne olivat viimeyön jäljiltä, sekaisin kuin mitkä, omalla tavallaan söpösti. Kuitenkin nuorukaisen silmienalla olivat tummat silmäpussit, muistuttamassa huonosti nukutusta yöstä. Kiitos kahvin ja röökin hän pysyi virkeänä kuin peipponen, vaikka luultavasti loppuillasta kaatuisi kuin kivi sänkyynsä ja nukahtaisi siihen.

Pojan askeleet veivät aina vain eteenpäin, katseen harhaillessa missä sattuu. Vähän väliä hän meinasi törmätä johonkuhun, ja sai peräänsä vihaisia kirosanojen ryöppyjä. Kii ei välittänyt moisesta, ihmisistä jotka olivat selvästi nousseet ylös väärällä jalalla.

Sitten Kiin katseeseen osui jotakin ja poika seisahtui kuin seinää. Jälleen suupielet vääntyivät hymyyn -
"Hannah!"
Nuorukainen huudahti, kai hän oletti että sanansa kuuluivat tuon väkijoukon ja kaiken muun läpi. Hyvä Kii.

Juomaa oli enää vähän vain mukissa, minkä vuoksi Hannah päätti hörpätä nekin vähät suuhunsa. Kuuman kaakaon vaikutuksesta koko vaaleaverikön keho alkoi väreillä saatuaan kuumaa litkua. Kylmä oli kuin unohdettu ja melutason nousemisesta puhumattakaan Hannahin kasvoilla paistoi pienimuotoinen hymy.

Ehkä olisi pitänyt ottaa korvatulpat tai kuulokkeet mukaan, niin monta ihmisistä kun sai aikaansa hyvin paljon ääntä. Jopa niin paljon, ettei tyttö kuullut nimeään huudettavan, vaan oletti sen olevan jonkun toisen huutama, joka etsi jotain toista - ei siis tätä Hannahia. Ja miksi edes hänelle olisi huudettu? Ei hänellä ollut paljon ystäviä täällä, ja nekin olivat jossain opiskelijapiireissään. Paitsi tietenkin olihan hänellä Kii, mutta se poika vietti varmasti aikaansa parempien ystäviensä seurassa. Eikä Hannah edes tiennyt, halusiko hän törmätä poikaan - se vain sai tytön muistamaan, mitä hän oikeasti tunsi sitä höpsöä poikaa kohtaan.

Hannah lähti laukku olallaan kävelemään kahvilasta vasemmalle, pitäen katseensa maassa - tarkemmin kengissään. Eihän olisi kiva kompuroida, mitä Hannah nyt sattui tekemään, jos ajatukset harhailivat missä tai kenessä lie. Kuitenkin tytön katse osui tuttuu poikaan, ja saattoi tuolloin tajuta, että ehkä Kii oli huutanut häntä. Mutta miten täällä muka voisi kuulla mitään?
Hän lähti kävelemään kohti tätä tuttua miespuolista olentoa ja saavuttuaan tuon lähemmäs - otti Hannah muutaman ripeän askeleen väliin.
"Kii, moi !" sanottiin, kun oltiin saavuttu melko lähelle. Juttelu etäisyydelle.

Hetken tyttö tarkasteli toista, ja katse osui melko suurehkoon vaatekassiin.
"Olet näköjään ollut shoppailemassa", Hannah totesi ja vetäisi kasvoilleen perus hannah -maisen virnistyksen. Hän piti toisella kädellä kiinni olallaan roikkuvan laukun hihnasta ja siirsi samalla painoa enemmän toiselle jalalle.
"Munkin ois pitäny mennä, mutta eksyin ensin kaakaokupilliselle. Tuolta saa muuten ihan sika hyvää kaakaota," tyttö eksyi kertomaan, minkä hän sille voi, että hiljaisuus ei ollut kiva juttu ja aina sitä yritti keksiä minkälaista aihetta. Äänessä oli selvää innostuneisuutta, vaikka kasvoilla loistikin vain tavallinen pieni hymy.

// oonpas muuten hidas vastaamaan *viheltelyä* //

Kiin olisi tahtonut lähtä tunkemaan läpi väkijoukon, läpi kulkevan ihmismassan, jota yllättäen tuntui olevan paljon enemmän kuin äsken. Varsin hentorakenteinen - pojaksi siis - Kii ei päässyt kuin puolittaisen askeleen eteenpäin ennen kuin joutui puristuksiin massaan, minkä takia siirsi katseensa hetkeksi pois Hannahin hahmosta. Ja kun tukala tilanne oli ohi, ei Hannah enää ollutkaan siinä missä äsken. Pojan huulet mutristuivat ja otsa kurtistui aavistuken harmistuksesta. Minne tyttö jo oli kerennyt kadota?

Kauaa ei Kiin tarvinnut kuitenkaan päätään vaivata kun ihmismassa taas kumman syystä hälveni, tai ehkä poika vain kuvitteli, ja Hannah olikin siinä vähän matkan päässä. Pohtivan ja harmistuneisuuden välillä häilyvä ilme katosi samantien nuorukaisen kasvoilta ja tilalle tuli aidon ilahtunut hymy.
"Luulin jo että katosit."
Kii sanoi toruvan leikkisään sävyyn, ja säteili omalla huolettomalla tyylillänsä.
"Shoppailemassa. Joo. Hullu myyjä anto ihan kummia alennuksia, mut ei porukat varmaan siitä silti tykkää. Joo, ne varmaan saa hepulin tai jotain ja soittelee taas ja valittaa että ostan ihan liikaa vaatteita."
Sanat tulivat nuorukaisen suusta niin nopeana ryöppynä että tuntui, kuin poika ei olisi puhunut pitkään pitkään aikaan ja oli nyt sekoamassa kun sai suunsa lopulta auki.

Sitten Hannah mainitsi kaakaon. Juoman josta Kii ei ymmärtänyt mitään. Sillä olihan maailmassa parempiakin, kuten kahvi tai tee tai alkoholi.
"No mut hei, pitäähän sitä nyt tankata et jaksaa sovittaa kaikkia vaatteita ja pyöriä ku pyörremyrsky kaupois."
Nuorukainen vetäisi kasvoilleen vielä leveämmän virneen. Sisällään hän kuitenkin pettyi kun Hannah ei hymyillytkään ihan niin iloisesti kuin olisi kuvitellut. Ehkä tytöllä oli treffit ja Kii olisi tullut pilaamaan kaiken ilmestyessään tänne aivan yhtäkkiä.

Hannah loi kasvoilleen sarkastisen virnistyksen, kun toinen oli luullut tytön kadonneen. Tarkoittiko tuo nyt, että poika oli huomannut tyttösen aikasemmin ja sitten Hannah ei vain ollut nähnyt toista ajatuksiltaan tai kuullut mitään tervehdys -huutoa väkijoukon metelin vuoksi? Nääh, voisiko se olla niin yksinkertaista. Sitten Kii otti puheeksi alennukset.
”No joo! Mäkin haluaisin alennuksia, mutta ne myyjät ei kai tajua mun ironisia vitsailuja”, scene sanoi mutristaen hieman huuliaan, mutta palauttaen hetken päästä kasvoilleen normaalin ilmeensä.
”Tuttu tunne. Mun vanhemmat varmaan ois tappanu mut, jos kuulis et käytän ne ainoot rahani turhanpäiväiseen tavaraan – mikä ei ole turhanpäiväistä! Niillä vaan on liian sivistynyt mieli..” tyttö valitteli perhettään ja yritti olla miettimättä viimekertaa ostoksilla. Piti ostaa vain tärkeimmät ja halvimmat.
”Viimeeks ku oltii yhes ostoksilla joskus kauan sitte, piti ostaa vaan jotain tärkeetä mutta halpaa, miten se voi olla mahdollista? Hä?” Hannah sanoi kohottaen kysyvästi kulmaansa, vaikka oikeastaan se oli enemmän retorinen kysymys.

Kyllä toinen oli oikeassa tankkauksen suhteen, eihän sitä todellakaan muuten jaksaisi pyöriä koko päivää ostarilla vatsa tyhjänä. Hannah vain nyökkäsi ja tarkkaili jälleen ympäristöä, kunnes siirsi katseensa toiseen.
”Oletko sä täällä yksin, vai o-odotatko sä jotakuta?” tyttö päästi huuliltaan sen kysymyksen, mitä oli ehkä miettinyt koko ajan. Tietenkin hän pettyisi, jos Kii nyt sanoisi odottavansa jotakuta. Ja ehkä sivusilmällä Hannah vilkuili edelleen ympärillään olevia ihmisiä, ikään kuin varmistaakseen ettei kukaan tulisi ja veisi häneltä tuota poikaa. Eijei! Ei se niin käynyt.

Hymy huulillaan Kii tuijotti Hannahia, kuunteli tämän selitystä sivistyneistä vanhemmista. Ei vanhemmat voineet olla kovinkaan sivistyneitä jos eivät tienneet muodista yhtään mitään. Vielä pahempi oli kuitenkin esittää tietävänsä muodista jotain.
"Joo, tiiän ton. Mut kaikki ihanimmat vaatteet on aina kalliita, minkäs sille voi."
Nuorukainen pyöräytti silmiänsä mukamas ärtyneenä. Kuin tavallinen tallaaja olisi jotain voinut kauppojen hinnoille.

Hannah kysyi odottiko poika jotakuta. Kuten ketä? Enkeliä luultavasti.
"En oota, ihan yksin pompin, kuinka niin?"
Kasvoilta kadonnut hymy oli siinä kohta taas. Kuinka joku jaksoikaan hymyillä? Duracel pupu taisi olla oikea sana kuvaamaan nuorukaista, joka ryhtyi asettelemaan hiuksiaan vähän paremmin, vaikka niissä ei oikeastaan mitään vikaa tai asettelemista ollut. Kiin täytyisi mennä parturiin ja pian ennen kuin kaksihaaraiset ottaisivat vallan.

"Ooooh sun on pakko tulla mun mukaa kattoo yhtii farkkui."
Poika hihkaisi yhtäkkiä, kuin valaistuksen kokeneena. Kyllä muita vaatteita pystyi ostamaan ilman makutuomaria jos oli pakko, muttei ikinä housuja.

Oli mukavaa, kun oli joku kuka saattoi olla ainakin melkein samalla aaltopituudella tytön kanssa. Esim tässäkin tilanteessa, Kii osasi ymmärtää tyttöä ja sitä, miten vanhemmat yrittävät olla niin sivistyneitä. Mitenköhän Hannah oli onnistunut törmäämään juuri siihen tyyppiin, keheen hän ei edes osannut kuvitellakaan törmäävänsä, vaikka poika oli jatkuvasti tytön mielessä?

Se, ettei toinen odottanut ketään oli ilouutinen Hannahin korville. Todellakin, oliko tänään joku toiveiden toteutumis päivä? Näköjään.
"Hyvä! Tai siis kiva, tai emmä tiiä okse susta kiva sillä nyt sä joudut kestämää mua", Hannah sanoi leikillisen ylimielisesti virnuillen. Eikä se virne kadonnut minnekään.

Tosiaan Hannah kerkesi jo pelästyi pahinta, kun Kii yhtäkkiä hihkaisikin, mutta helpottui kun kuuli mitä asia koski. Tytön olisi siis tultava katsomaan yhtiä farkkuja. Virne kasvoilla vaihtui innostuneeseen hymyyn ja hän tuijotti poikaa räpäyttämättä silmiään.
"Hihi! Tottakai. Mikä kauppa, missä. Näytä tietä", Hannah sanoi ja hänen äänessään oli mahdollista kuulla innostuneisuutta. Todellakin, Hannah piti paljon Kiistä ja tottakai tyttö viettäisi aikaansa pojan kanssa.