When it's a sunny day outside

// Kuka vaan mukaan Ja tyttösen style today, oikeanpuolimmainen lukuunottamatta aurinkolaseja ja laukkua //

Veronica heitteli vaatekaapistaan likaisia vaatteita pyykkikoriin ja oli huomannut, että kämppikset viilettivät ties missä. No ainakin se oli varmaa, ettei hän toisten jälkiä jäisi korjaamaan. Kun likaisen vihreä pyykkikori oli jotenkuten täynnä likaisia vaatteita, otti Veronica sen syliinsä ja samalla hän nappasi pöydältä pesuaineet. Tyttö käveli ovelle avaten sen ja sulkien perässään, päästyään ulkopuolelle. Ja nyt pitäisi suunnistaa pesutuvalle jollain ihmeen konstilla, no eikai se kaukana voisi olla.

Vaaleaverikkö käveli tarvittavan verran portaita alas ja tuli käytävälle, jonka varrella oli eri ovia. Tyttö lähti kävelemään eteenpäin, kunnes tuli oven eteen jossa luki Pesutupa. Jes, oikea paikka eikä aikaakaan ollut mennyt kauheasti. Ehkä hänestä olisi tulossa vielä hyvä suunnistaja. Veronica astui pesutupaan ja meni varatun pesukoneensa luokse, asettaen pyykkikorin viereisen pesukoneen päälle. Ensinnä hän nappasi kaikenmaailman pulverit ja muut pesuaineet, laittaen ne niille tarkoitettuun paikkaan pesukoneessa. Seuraavaksi sullottiin pyykit pesukoneeseen ja laitettiin viimeisen paidan jälkeen kone pyörimään.

Koska tyttö ajatteli odottaa, hän istahti pesutuvasta löytyville penkeille ja otti siellä olleen päiviä nähneen lehden käteensä ja alkoi tutkailla sitä tylsistyneenä. Eikai tuossa voisi kauaa mennä. Okei, täytyy kai myöntää ettei Veronica ollut koskaan ennen pessyt pyykkejä. Hänen äitinsä tai kämppiksensä edellisessä asunnossa teki sen aina. Jotenkin tyttö vain onnistui luistamaan siitä tehtävästä. No, nyt hän oli seurannut ohjeita – toivoen toimineensa oikein – ja pyykit pyörivät ympyrää pesukoneessa. Veronica käänsi lehden sivua ja asetti jalkansa ristiin toisen päälle. Tylsistyttävää, mutta niinhän se odottaminen aina oli.

((Tulenpas mukaan with Charlie.))


Charlie vilkaisi ympärilleen viilettäessään asunnon läpi omaan huoneeseensa. Toisista ei ainakaan yhteisissä tiloissa näkynyt vilaustakaan. Ei hän varsinaisesti sillä hetkellä kämppäkavereitaan kaipaillutkaan, sillä hänellä oli muuta tekemistä. Mistään kovin mieluisasta ei ollut kyse, mutta olihan pyykkejäkin joskus pestävä.

Huoneessaan Charlie pudotti laukkunsa sängylle, kumartuen sen jälkeen nostamaan aamulla valmiiksi täyttämänsä pyykkikorin lattialta. Pyykkien päällä lojuivat pyykinpesuaine ja uusin numero Voguesta sulassa sovussa. Muotilehtien selaaminen teki pyykkäämisestä aina hitusen mukavampaa.

Varmistaen että avaimet olivat mukana, nainen suunnisti kantamuksineen ulos asunnosta ja suoraan pyykkituvalle. Käsien ollessa varatut hänen oli painettava ovenkahvaa kyynerpäällään ja tuupattava ovi kiireesti selällään. Ovi lennähti aavistuksen liian lujaa auki, pamahtaen viereiseen seinään. ”Hups,” Charlie mutisi astuessaan pyykkitupaan. Vasta silloin hän tajusi, ettei ollut ainoa, jolla oli pyykkipäivä.

”Hei,” hän tervehti Veronicaa, hilaten pyykkikorin varaamansa pesukoneen päälle. ”Ihmettelinkin jo, miten on mahdollista ettei kukaan ole kotona,” Charlie naurahti, heitellen samalla vaatteitaan pyykkikoneeseen. Saatuaan vaatteet koneeseen ja pyykinpesuaineen mitattua pesupalloon, Charlie käynnisti koneen ja nappasi pyykkikorin pohjalle päätyneen lehden. Hän vilkaisi nopeasti Veronican lehteä ennen kuin istuutui myös seinän vierelle hilatulle penkille. ”Etkö uskalla jättää pyykkejäsi valvomatta?” Charlie kysäisi.

((Kai on ok, että laitoin nuo tuntemaan toisensa edes nimeltä? Kun luulisi, että ne toistensa nimet tietävät, kun kämppiksiä ovat ))