She's losing her faith.

// Kuka vaan voi hyppiä mukaan! //

Tupakka, tupakkaa, tupakkaa! Halu saada tuota keuhkoja tappavaa ainetta oli Hannahin mielessä istuessaan bussissa, tulossa shoppailureissulta ja laukku täynnä uusia vaatteita sekä koruja. Sen tavallinen bussi lähti pysäkiltä, minkä jälkeen Hannah painoi nappulaa sormellaan. Hän oli aamulla käyttänyt kynsiinsä vaaleanpunaista kynsilakkaa. Laukku nostettiin olalle ja käveltiin keskimmäisten ovien kohdalle, odottaen että ne aukaistaisiin.

Tytöllä oli mustat hapsukengät jalassaan, mustat legginsit sekä turkoosin värinen paitamekko, jonka päällä koristi vyö. Hiukset oli aseteltu omalla tavallaan nätin sekasotkumaisesti, ne pörröttivät ja ennen ovien avautumista Hannah pörrötti vaaleita hiuksiaan vielä lisää. Tietenkin pysäkin kohdalla kuski ei suostunut avaamaan ovia, milloin Hannahin piti käyttää kauniin pehmeää ääntään karjumiseen.
"Hei voiskos avata?" kysyttiin kiireellisesti hammasta purren ja vedettiin kasvoille tekohymy, kun ovet vihdoin saatiin auki. Huokaisten astuttiin ovesta ulos, tietenkään huomaamatta maassa olevaa lätäkköä, mihin blondi tietenkin astui. Bussi kerkesi lähteä jo, kun Hannah lausui litanian kirosanoja huomatessaan kenkänsä kohtalon. Sitä ei kuitenkaan jääty suremaan vaan lähdettiin talsimaan kohti sisääntuloporttia.

Koska hyvänä kansalaisena Hannah ei halunnut polttaa talon sisäpuolella, asettui hän nojaamaan porttia vasten toinen jalka hivenen koukussa ja kaivoi laukustaan tupakan sekä sytkärin. Tupakka löytyi suupielestä ja sytkäriä yritettiin saada päälle, mutta huonolla menestyksellä. Ei kai... Ei hänellä voisi olla näin huono tuuri! Hannah kerkesi ajattelemaan, yrityksiltä saada sytkäri toimimaan.
"..Vittu..." Hannah mumisi ja laittoi toista kättään suojaksi tuulelta, yrittäen edelleen saada tulta tupakkaan. Hän oli ollut koko päivän ilman, joten eikö hän ansaitsisi jo tupakan jos parikin. Vaikka ainahan voisi pummata vastaantulijoilta, tosin jotkut tutut olivat edelleen närkästyneitä tytölle tuon pummittua tupakkaa. Minkäs riippuvaisuudellesi teet.

//Jeremy vois vaikka oikeesti pomppiakin //

"Tämä... Tämä... Nyt... Nyt kyllä... Tämä kyllä nyt..." Jeremy höpötteli itsekseen testaillen erilaisia ääniä ja keräten vastaan tulijoiden kummastuneita katseita. Hänellä oli taas uusi hahmo kehitteillä matkallaan töistä kotiin. Päivän lähetys oli ollut kerrassaan loistava. Hän ja hänen parinsa olivat saaneet nauraa kippurassa soittajille, jotka olivat yrittäneet arvata päivän kysymyksen vastausta.

Kello näytti jo pidemmälle neljää, sillä Jeremy oli kotimatkallaan mennyt eksymään kauppakierrokselle. Polkupyöräilyn huono puoli oli nimittäin juuri se, että reittiä pystyi hetken mielijohteesta muuttamaan hyvinkin radikaalisti. Nyt Jeremy sotki rikkinäisissä farkuissaan ja punaisessa adidaksen takissa kohti Bayta repussaan ruokatarvikkeita niin itselleen kuin Snowllekin. Olipa kaupasta mukaan tarttunut paikallisen uraansa aloittelevan bändin cd-levykin.

Jeremy huomasi nuoren naisen napsuttelevan sytkäriään portin pielessä ja nosti tälle kättään tervehdykseksi ajaessaan suoraan sisään pihalle. Hän kaatoi pyöränsä aidan viereen ja lukitsi sen lähtien sitten astelemaan naisen luokse. Olisi aina mukavampi saada polttamisseuraa ja kyllähän herrasmiehen nyt piti auttaa daamia pulassa.

Matkallaan toisen luo Jeremy ehti etsiä taskustaan savukkeen huulilleen ja peitti sitä kädellään naksauttaessaan sytkäriään. Sytkäri oli juuri äsken kaupasta ostettu ja antoikin heti liekin. Lähestulkoon ärsyttävän leveästi hymyillen Jeremy otti ensimmäiset henkoset savukkeestaan aivan toisen näköpiirissä ja asettui sitten hänkin porttiin nojaamaan. "Tulta?"

// Jee <,: //

Hannah oli niin syventynyt saamaan sytkärin toimimaan, ettei sattunut huomaamaan nuorta miestä, joka taisi tervehtiä häntä. Tytöllä oli vaan mielessään, kuinka hän läksyttäisi sytkärin myynyttä herraa. Ei tälläisiä viallisia esineitä saisi myydä, se oli selvä se. Pian Hannah siirtyi katsomaan sivusilmällä tätä samaista herraa, joka sytytti oman tupakkansa.

Oli hyvin ärsyttävää, kun eräät polttivat ja itsellään ei ollut siihen varaa. Helvetin sytkäri.. Hannah mutisi mielessään ja keskeytti yrittämisensä, kuullessaan miehen kysyvän jotain. Tulta? No tottamooses.
"Lainaatko", Hannah sanoi enemmänkin retorisesti. Hän pikemmin odotti, että toinen ojentaisi sytkärinsä saadakseen tupakan savua. Voi että kun tyttö oli niin riippuvainen ja todellakin tupakka oli sitä mitä hän nyt tarvitsi. Äkkiä, äkkiä, äkkiä! Hannah hoputti mielessään ja sytkärin saatuaan sytytti tupakkansa. Ahh. Tyttö henkäisi tupakan savut ilmaan ja veti taas syvää henkeä. Blondi ojensi sytkärin pojalle kiittäen.
"Kiitos", sanottiin vaatimattomasti ja helpottuneesti. Vihdoinkin.

Ei mennyt hetkeäkään, kun Hannah heitti vanhan sytkärinsä pois. Se lensi maahan, jos joku nipottaja mummo olisi nähnyt sen, olisi se varmasti alkanut nipottaa Hannahille ja käskenyt poimia sen. Onnekseen kukaan ei mennyt ohi ja sitten tuo siirsi katseensa seurassaan olevaan herraan, katsoen tuota arvostelevasti kengistä hiussortuviin. Jääden sitten katsomaan kasvoihin.
"Sytkäri teki lakon. Ärsyttäviä halpis tuotteita", tyttö totesi siirtäen katseensa ylöspäin, samalla henkäisten uudelleen savut ilmaan.

//Edellisessä viestissä oli niissä vaatteissa linkit, jos huomasit. Tää ei näköjään tee linkistä yhtään erinäköstä... Pahoittelut, että tää viesti on huono...//

"Niin käy joskus, mutta Activia auttaa", Jeremy tokaisi matkien sitä ärsyttävää tv-mainosta. "Activias on tosin viis palaa sokeria purkissa, joten luulis terveysvaikutusten kumoontuvan." Nainen vaikutti henkilöltä, joka ymmärsi vitsailun päälle. Ehkä tämä jopa kuului radiokanavan kuuntelijoihin. Jeremy toivoi piristävänsä toista edes hieman.

"Kannattais lukee tuoteselosteet ja sillain... Activia vaan pahentaa tilannetta, mutta Jeremy Harris auttaa." Jeremy hymyili toiselle leveästi ja ojensi kätensä.

// Kappas en huomannutkaan! Kiva kun kerroit :'D Eikä toi huono ollut //

Hannah katsoi toista kulma koholla, kun tuo alkoi puhua activiasta. Siitä mainoksesta, jonka tyttö oli joskus nähnyt telkkarissa. Ööm, oliko toinen ottanut jotain? Vaikka juttu vaikutti vitsailulta, olihan Hannah huumorintajuinen - vaikka tällä hetkellä ei naurattanut. Tyttö vilkuili epämääräisesti toista, joka sitten ojensi kätensä, milloin Hannahin katse osui ojennettuun käteen.

"..Ja Jeremy Harris saa kohta turpaansa ellei pidä suutaan kiinni activiasta", todettiin hymyillen ärsyttävästi ja otettiin omalla kädellä kiinni toisen kädestä. Kuitenkin se vetäistiin esittelyn jälkeen pois.
"Hannah Williams. Sä varmaan asut tuolla myös?" kysyttiin heilauttaen päätään sisääntuloporttien sisäpuolella olevaa taloa kohden ja hymy muuttui kysyväksi. Samaan aikaan vedettiin taas henkeen tupakan savua ja puhallettiin hetken päästä ulos.

Jeremy ei ollut aivan satavarma siitä, oliko toinen vitsaillut, vai tosissaan vihainen, mutta eihän vitsailu koskaan voinut tehdä pahaa. "Ei mua saa lyödä, mä tarviin kasvojani!" Jeremy vetäytyi askeleen toisesta ja peitti kasvonsa käsillään "Ai nii - mut eihän ne ees näy tän pehkon alta!" hän mottasi itseään päähän ja pyöritteli vielä sormea ohimollaan näyttäen sitten itseään, kohdistaen sekopäisyyden osoituksen näin itseensä. Ehkä tyttöä nappasi enemmän vitsit, jotka saivat hänet tuntemaan itsensä Jeremyä fiksummaksi.

"Aivan loistava tutustua", Jeremy piti tauon ja muutti äänensä robottimaisen tökeröksi, kuin nimi olisi lisätty valmiiseen äänitteeseen "Hannah Williams". Taas tauko ja sitten blondi jatkoi omalla äänellään: "Joo, siis asun tuolla ylhäällä. Älä ny vedä hernettä nenään tai mitään, jooko? Ei täs kuitenkaa mitää vihamiehii olla hankkiis, ku päivä on muuten menny putkee."

Sitten toinen alkoi selittää jotain kasvoista ja siitä, ettei niihin saanut lyödä. Tyttö naurahti mauttomasti ja jäi kuuntelemaan vielä, kun toinen selitti etteivät ne näy pehkon alta.
"Ai sulla on kasvot! Mä luulin että sä olet sellainen... alien. Onko sulla kolme silmää ja kaks nenää?", Hannah sanoi mahdollisimman vakavana, vaikka äänensävy oli kaikkea muuta. Tietenkin hän nyt vitsaili, pitihän tuolle näyttää, että osasi hänkin vitsailun jalon taidon.

Aiheesta toiseen, jep todella mahtava tutustua alieniin. Okei vitsit vähemmälle. Toinen kertoi sitten asuvansa tuolla, mikä oli ollut arvattavissa. Tai siis tuskin Jeremy muuten olisi tullut tänne, ellei kylään meinannut mennä. Silti se robortti esitys otti päähän ja tytön ilme oli kaikkea muuta kuin iloinen sillä hetkellä. "Hei, pliis", todettiin anovalla äänellä ja sitten kun toinen vielä toivoi ettei saisi vihamiehiä tuo veti kasvoilleen leikillisen virneen.
"Mä en vedä hernettä nenääni, mutta mulle ei kannata ryppyillä. Onhan mulla musta vyö ja voitin kerran nyrkkeilyn maailman mestarin, sen käydessä hankalaks mulle", sanottiin ja yritettiin miettiä lisää hauskoja pilailuja. Vaikka puolet eivät olleet totta, ensinnä ei hänellä ollut mustaa vyötä ja toiseksi blondi olisi varmaan juossut täysiä karkuun jos nyrkkeilyn maailman mestari olisi haastanut hänet.
"Pitääkö vielä muistuttaa, että mä puren tarvittaessa", sanottiin kasvoilla leveä ja ivallinen hymy. No tietenkin, olihan hänellä hauskaa!

Okei, okei, Jeremy tajusi vihjeen. Ilmeisesti toinen ei kuulunut Wake up already!n kuuntelijoihin. Tai jos kuuluikin, oli hän selvästi enemmän Sean-fani. "Mistä asti sä olet tiennyt, että mä olen tiedustelija Marssista?" hän naurahti toisen esittäessä teoriansa siitä, että Jeremy oli oikeasti ufo-olento.

Nauru muuttui entistä railakkaammaksi toisen kertoessa taistelutaidoistaan, mutta Jeremy sai itsensä kuriin ja kääntyi sylkäisemään toisesta pois päin. Yskäisyllä ääni palasi ja poika pystyi jatkamaan läpän heittoa: "No, jos me sovitaan, että mä olen avaruudesta, niin kyllä säkin saat olla raskaansarjan mestari sitten..."

"Mut hei... Mun pitäis varmaan alkaa tästä hiippailee tonne kotio päin. Snow siellä on jo pari tuntia odottanu, et päästän sen vapaaksi ja kohta se pistää paikat remonttiin, jos en mee."

Toinen oli mukana vitsailussa, mikä sai Hannahin paremmalle tuulelle.
"Mähän tiedän kaaiken..." tuo sanoi, hieman venyttäen viimeisintä sanaa, ilmeettömästi ja hitaasti. Tupakka läheni loppuaan ja se saisi olla päivän viimeinen. Pitäisi muutenkin vähentää käyttöä. Kuitenkaan ei Hannah voinut olla kauaa hymyilemättä, ja pidemmittä puheitta kasvoille nousi huvittunut virne.

Jaha, jassoo jassoo, vai uskalsi tuo nauraa tytön kertomukselle. Ennen kuin Hannah kerkesi sanoa mitään, toinen ehdottikin kompromissiä.
"Sopii mulle, kunhan se pysyy meidän välisenä" sanottiin ehdotuksen kera, ja vinkattiin nopeasti silmää. Eipä mennyt kauaakaan, kun Jeremy sanoi, että hänen olisi lähdettävä milloin Hannah heitti loppuun käytetyn tupakkansa maahan ja astui sen päälle. Katse siirrettiin kengästä takaisin poikaan. Snow? Joku koira vai hirven kokoinen koira? Hannah ajatteli, kunnes päätyi avaamaan suunsa jälleen.

"Etkai sä mua aijo noin vaan jättää yksin tylsistymään..." Hannah tokaisi, katsoen toista huulet pienellä mutrulla ja silmät loistaen. Tyttö nousi paremmin pystyyn ja asetti kätensä taskuun. Katse kävi maassa, mutta ihmettelyn tuloksena katsottiin jälleen toista epävarmasti.
"Kuka se Snow muuten on?", kysyttiin äänessä uteliaisuutta, kulma koholla.

"Jaa, no... Kai sä voit mun luona tulla käymään, jos tahdot..." Jeremy myönsi niskaansa hieroen. Toivottavasti toisesta ei ollut outoa, kun poika kutsui kämppäänsä kymmenen minuutin juttelun jälkeen.

Toisessa oli kieltämättä kyllä sitä jotakin, joka oli iskenyt silmään jo ensimmäisen kerran ohi ajaessa. Miten oli mahdollista, ettei Jeremy ollut huomannut tätä naikkosta aikaisemmin? Oli se vaan outoa, maailma oli samaan aikaan hyvinkin pieni, samat ihmiset tunki vastaan joka suunnasta, mutta toisaalta saattoi pyöriä samasta ihmisestä sadanmetrin säteellä parikin vuotta näkemättä tätä kertaakaan.

"Hä? Etsä ollutkaan selvänäkijä?" Jeremy muka hämmästeli toisen kysyessä, kuka Snow oli. "Snow on tietysti mun lemmikkiavaruusnorsuni. Se osaa tehdä voltteja ja kärsästä tulee limpparia. Tuutko testaa?" Jeremy viittasi toista peräänsä ja kääntyi ottaen verkkaisen askeleen. Hän ei halunnut lähteä, jos toinen ei sittenkään seurannut.

Eipä mennyt kauaakaan, kun toinen ehdotti jo, että tyttö voisi tulla käymään toisen asunnolla. Hahaa, sehän olisi kivaa.
"Joo ! On aiina mukava tutustua melkein naapureihin", Hannah virnisti, mikä tosin hyytyi pian vain innostuneeseen hymyyn. Sitten herra ottikin puheeksi lemmikkinsä, jota Hannah oli luullut jättikokoiseksi koiraksi. Tosin avaruusnorsu kuulosti kivemmalta, ajatukset saivat tytön naurahtamaan - hyvällä tavalla.
"Vou ! Tottakai mä tulen. Mennään jo", Hannah lähti kävelemään leikillisen ripesti ja kääntyi sitten vähän matkan päässä katsomaan toista. Odottavana.
"Tiesitkös, sä olet kivoin tapaamani alien", tyttö sanoi pidätellen naurua, sekä innostuneena hymyili leveästi.

//sori hittaus//

Jeremyn yllätykseksi toinen itseasiassa suostuikin lähtemään hänen mukaansa, vaikkei hän ollut varma, oliko hän toivonut sitä. Oikeastaan olisi ollut ihan mukava istahtaa yksin sohvalle ja ottaa vaikka päivätirsat, mutta toisaalta oli pitkästä aikaa saada seuraa josta kusta, joka ei ilmeisesti tiennyt kuka hän oli, tai sitten ei ollut vain tunnistanut. No, jälkimmäisestä tuskin oli kyse, sillä tyttöhän oli kuullut jo hänen muuttavan ääntään ja kuullut hänen nimensäkin.

Toisen kipittäessä leikkisästi ohi Jeremy katsoi tätä muka vihaisena. "Sä oletkin varmaan tavannut hillittömän monta ulkoavaruuden örkkiä", hän totesi sitten ja ampaisi varoittamatta toisen ohi.

Vauhdikkaan leikkimielisen kisan jälkeen ehti Hannah kuitenkin ensimmäisenä Jeremyn ovelle. Huomatessaan tämän Jeremy hidasti vauhtinsa mateluksi ja tuli ovelle avamensa kanssa ärsyttävän verkkaisesti. "Me alienit ei olla totuttu juoksemaan, tykätään enemmän pyöräilystä", hän totesi kääntäessään avainta lukossa. "Mitäs sä sitten juot?"

// Ei hätiämitiä. Sori hittailusta tältäkin puolelta //

Samaan aikaan kun toinen ampaisi tytön ohitse, tuo totesikin, että Hannah olikin varmaan tavannut monta ulkoavaruudesta löytyvää lajia. No, melkein oikein. "Vooi, et halua edes tietää.." Hannah sanoi hihitellen ja lähti sitten kulkemaan toisen perässä. Hannah - tietenkin - oli kerennyt ensimmäisenä ovelle ja odotti kädet puuskassa, että toinen tulisi. Se matelu vauhti vain sai tytön luulot vahvemmiksi siitä, että toinen tosiaankin oli joku alien.

Sitten Jeremy kertoikin, etteivät 'he' alienit olleet tottuneet juoksemiseen, mihin Hannah reagoi nauramalla. "Niin seliseli", tyttö kerkesi sanoa pienen naurun lomasta ja kun toinen sitten sai avaimen lukkoon, tuo kysyi mitä Hannah joisi. Alkuun Hannah katsoi toista typeränä, häh? Kuitenkin hän pian sai vastauksen suustaan. "Mä juon... ihan mitä vain löytyy. Kaikkea väkevistä viinoista veteen," Hannah totesi hieroen leukaansa ja Jeremyn saatua oven auki, tyttö ponkaisi sisään ensimmäisenä.

"Missä se avaruusnorsu on ?" Hannah kysyi leikkisästi, kallistaen päätään hieman ja näyttäen viattomalta lapsukaiselta. No siis... tottakai hän tiesi ettei mitään norsua ollutkaan. Oli se silti kiva nähdä minkälainen jättiläinen sieltä tulisi. Ehkä se olisi käärme! Tai sisilisko. Joku mistä ei irtoa karvaa olisi kiva. Hannah virnisti ajatuksilleen, lähes huomaamattaan.

"Joo, melkein jo unohdin", Jeremy hihkaisi jostain alhaalta, kumartuneena avaamaan kenkiensä nauhoja. Pian kengät lensivätkin seinää päin ja naulankon alle lattialle ja samassa poika iski takkinsa naulakkoon ja katosi huoneeseensa. "Sinne sitten vaan peremmälle", Jeremy hoputti, vaikkei näköyhteyttä toiseen enää ollutkaan. Ties minkä murtovarkaan hän oli kotiinsa päästänyt.

Jeremy raivasi tiensä syvemmälle huoneenseensa sänkynsä vieressä olevan häkin luo. Rotta huomasi omistajansa tulevan ja tallustellen paikalle kuin isäntäänsä matkien. "Jaa, mä kun luulin, että sä olet jo alkanut riehua", Jeremy totesi avatessaan häkin ovea, "vettä sulla näköjään onkin, mutta onko nälkä? Onko? On vai. No, mä kävin kaupassa." Snow kipitti Jeremyn paljasta käsivartta ylös ja istahti vakiopaikalleen tämän olkapäälle. Valkoinen hahmo piirtyi selkeänä mustaa t-paitaa vasten. "Mulla on täällä vieraskin. Eihän säikytetä sitä?" Jeremy höpötti suunnatessaan olohuoneesen, johon oletti Hannahin menneen.

Aivan niin, kengät lensivät tytönkin jalasta ja tuo katsoi kun toinen katosi jonnekin huoneeseensa. Okei, Hannahin epäluulot alkoivat vähän heräillä kuullessaan puhetta huoneesta jonne Jeremy oli mennyt. Nyt se puhuu jo yksikseenkin? Btw, ihan kiva kämppä, Hannah ajatteli mielessään mennessään samalla peremmälle olohuoneeseen.

Hetken aikaa Hannah oli kerennyt katsoa ympärilleen, kun huomasi Jeremyn jo tulleen takaisin. Tosin nyt toinen ei näyttänyt olevan yksin. Hannah käveli lähemmäs, että huomaisi paremmin sen lemmikin. Rotta? Tytön aivosolut raksuttivat ja hetkeksi tuo kumartui vieden sormensa silittämään pojan olkapäällä ollutta lemmikkiä. Luulisi jo tytön säikähtäneen, mutta ei, tuo sen sijaan paijasi sormellaan eläintä. "Uuui se on suloonen !" Hannah parkaisi iloisesti ja siirtyi kauemmas. "Mä oisin luullu että se on isompi, toisaalta ehkä tollanen on paljon söpömpi kuin norsu avaruudesta", blondi sanoi vetäisten kasvoilleen huvittuneen virneen ja samalla kallistaen hieman päätään sekä pörröttäen hieman vaaleita hiuksiaan.

Jeremy nauroi toisen söpöttäessä Snowta. Hän oli kuvitellut, että toinen voisi pelästyä rottaa jopa enemmän, kuin norsua, jota Jeremyllä ei nyt sitten ollutkaan. Mutta tyttö tuntui koko ajan vain mukavammalta. Näköjään eläinrakaskin ja... ai niin se juoma!

"Mä kun luulin, et sä petyt, ku et saakkaa norsulimua", Jeremy naurahti ja kyykistyi niin, että Snow pääsi kipittämään hänen kättään alas lattialle. "Olkaa sitten kiltisti", hän naureskeli vielä ennen kuin suuntasi hakemaan lattialle tiputtamansa repun jatkaen matkaansa sitten suoraan älyttömän pieneen keittiön tapaiseensa.

Elintarvikkeet löysivät oikeat paikkansa ja niin myös tuoremehu laseihin ja ruoka Snown kippoon.

Hannah naurahti toisen lauseelle, ja katsahti lattialle, minne Jeremy laski lemmikkinsä. Blondi istahti saman tien lattialle ja antoi sormensa leikitellä rotan kanssa, lässyttäen sille aina jotain omaa. "Tuituii," Hannah sanoi ja katsoi sivusilmällä, kun toinen meni keittiöön - kai tekemään niitä juomia.

Oi, että tuo jyrsijä osasi olla söpö, ainakin Hannahin mielestä. Hetken päästä se haisteli tytön varpaita, saaden Hannahin purskahtamaan pieneen nauruun. Blondi laittoi kätensä lattialle odottaen, että Snow kävelisi siihen - niin kuin se teki hetken tutustuttuaan ja kierrettyään tytön. Näyttää siltä, että Hannah oli saanut uuden - köh siis kaksi uutta - kaverusta. Hetken aikaa Hannah seuraili pojan tekemisiä keittiössä, pistäen merkille tuoremehun laseissa. Kuitenkin reaktion myötä Hannah päästi pienen kiljaisun, tuntiessaan eläimen kulkevan hupparinsa hihan sisällä. Samalla tyttö katsoi hihansa sisään, huomaten pienen pään tulevan sieltä esiin ja Hannah laittoi käden esille, jotta Snow pääsisi siihen.

"Tsot tsot, eipä mennä sinne. Se kutittaa", Hannah puheli rotalle ja laski sen lattialle, nousten itse seisomaan. Tietenkin varovaisesti hän varoi ottamasta liikaa askelia, astumasta kenenkään lattialla juoksevan päälle - eihän sitä voinut koskaan tietää mitä muita lemmikkejä tuolla pojalle oli.
"Se on niin pieni ja söpö kun se piipertää tuo--", Hannahin lauseen keskeytti äkillinen aivastus, minkä jälkeen tyttö jatkoi hieroen nenäänsä. "-llaah", sitten tyttö käveli varovaisesti ja katse tarkkaavaisena lattiassa keittiölle päin - koko ajan pitäen silmällä rottaa. Vahingot riittivät jo tälle päivälle.

Jeremy naureskeli tytön ja rotan touhuille häärätessään itse tavaroita paikoilleen. Hän kuuli askelten lähestyvän ja otti juomalasit käteensä kääntyen ympäri juuri, kun toinen päätti aivastaa. Jeremy pelästyi niin, että mehu mukeissa teki aimo loikan, mutta onneksi poika oli osannut ennakoida oman kömpelyytensä ja jättänyt lasit sen verran vajaiksi, ettei tuoremehu päässyt läiskymään reunojen yli.

"Terveydeksi", hän totesi nauraen ja ojensi omenamehun tytölle taputtaen tätä leikkisästi päälaelle. Snowkin kipitti jo keittiöön. Se tiesi mitä kippojen kilinä tarkoitti. Ja Jeremy otti kulhon keittiötasolta ja laski sen lattialle, jolloin Snow hyökkäsi sen kimppuun kuin valkoinen salama. Jeremy otti oman mukinsa ja viittilöi tyttöä seuraamaan häntä takaisin olohuoneeseen.

Jeremy istahti sohvalle ja katsoi ikkunasta ulos. "Tää on kyllä mukava kämppä. Hirveen kallis vuokra vaan. Mites sä itse asut?"

Hannah seurasi toista sohvalle ja istahti päätyyn risti-istuntaan. Hän hörppäsi mukistaan kulauksen jos toisenkin, kunnes tajusi Jeremyn esittäneen hänelle kysymyksen.
"Onhan nää kivoja kämppiä", Hannah toisteli ja hymyili pienesti. Sopivan kokoisiakin ne olivat blondin mielestä. Kysymys, joka oli osoitettu tytölle, sai Hannahin hetkeksi vaikenemaan.
"No se mun kämppä on ihan kiva, tosin se on sisustettu vaan vähän räväkämmin," hymyiltiin perään ja kipattiin taas vähän mehua kuivasta kurkusta alas. "Se on vaan hyvä puoli, että vuokra on halvempi ku on kämppis", Hannah sanoi ja samalla hymy muuttui virneeksi.

Tyttö seurasi hetken aikaa jyrsijän tekemisiä, eli siis syömistä, kunnes käänsi katseensa taas poikaan. Hän ei keksinyt aihetta mistä olisi voinut puhua. Hannah oli hetken ajatuksissaan, kunnes nekin keskeytti puhelimen tööttäys, joka oli merkiksi viestistä. Luettuaan sen, Hannah huokaisi syvään.
"No kiva, mun kämppis on poissa myöhään ja mullei oo avaimia. Et jees, pitää kai toivoo et huoltomies ois paikalla", Hannah sanoi ja laittoi kännykän takaisin hupparinsa taskuun.
"Mitäs sä muuten harrastat?" kysymys päästettiin vaaleanpunaisilta huulilta, joille kaartui hymyn tapainen.

"Joo... Kämppistä mäki tähän haen..." Jeremy totesi ja hörppäsi juomastaan hajamielisen oloisena. Hänen katseensa oli jumittunut jonnekin pihalle, vaikkei hän oikeastaan katsonut mitään. Hän oli tavallaan pettynyt, että toinen piti asunnostaan ja tällä oli vieläpä kämppis. Tyttö ei siis halunnut muuttaa Jeremyn kämppikseksi edes sen puolesta, että se olisi tullut halvemmaksi. Ainoa onni kai oli, ettei toinen alunperinkään kovin kaukana asunut.

Jeremyä hiljaisuus ei haitannut, vaikka hän melko puhelias olikin. Se hiljaisuus kun ei ollut vaivaantunutta vaan sellaista mukavaa, kun ei vain tarvinnut sanoa mitään. Samassa kuului merkkiääni, joka sai Jeremynkin säpsähtämään. Hän oli aikeissa kaivaa puhelimen taskustaan, kun huomasi toisen jo tekevän niin ja samassa ilmoittavan viestin syynkin.

"Kai se on..." Jeremy nyökkäili, muttei ollut varma toivoiko sitä. "Mut jos ei, ni voithan sä olla täällä." Ehdotus oli sittenkin ehkä liian suora. "Mut, jos sä et halua olla täällä, ni voidaan me sitä lähtee ettimäänki." Onneksi toinen esitti kysymyksen ja päästi Jeremyn änkyttämisen pälkähästä.

"Harrastan... Enpä paljoa mitään... Radiossa oon töissä ja niitte juttujen kehittely vie aika paljon myös vapaa-aikaa. Sitten joskus soittelen kitaralla jotain. Autoo mulla ei edes ole, niin että pyörällä. Entäs ite?"