Muutospaineita

Oli kerrassaan loistava kevät päivä. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Kesä oli voittamassa talven, mutta vielä kannatti pitää pitkähihainen yllään, jos ei halunnut vilustua. Ihmiset olivat iloisia ja kaikki vaikutti kerrassaan täydelliseltä.

Ellei sitten sattunut olemaan kädet puuskassa vanhan rautaportin eteen ilmestyneen pahvilaatikkokasan vieressä tönöttävä keskimittainen miehenalku. Nuori mies tiirasi ympärilleen tuimana. Paikka näytti paremmalta, kuin hän oli kuvitellut, mutta se ei pyyhkinyt sitä turhautuneisuutta, joka syntyi, kun joutui muuttamaan parin tunnin varoitusajalla.

Alfie törkkäsi lasit paremmin nenälleen ja katsahti kädessään olevaa avainta, jossa roikkui pyöreämerkki "17". Mikäköhän olisi huoneisto 17? Millaisen kämpän ylipäätään sai, kun vain otti sen, mikä oli lehden ilmoituspalstalla ensimmäisenä?

Ja miten hän oli kuvitellut selviävänsä hommasta yksin? Hänellä ei ollut ollut varaa palkata muuttomiehiä, joten hän oli ottanut tilataksin ja päättänyt kantaa tavaransa itse. Nyt ongelmana oli kuitenkin se, ettei hän voinut jättää loppuja laatikoita vartioimatta siksi aikaa, kun kantaisi toisia sisälle. Hommaan tarvittaisiin selkeästi enemmän kuin vain yksi rapakuntoinen nörtti.

[Ja arvonnassa seuraksi valikoitui Nikki, vaikka se ei ehkä parasta muuttoapua olekaan ;D ]

Nikki oli palailemassa lyhyeltä juoksulenkiltään. Hän oli pukeutunut verkkareihin ja vaaleansiniseen huppariin ja näytti muutenkin varsin epäedustavalta, sillä vaaleat hiukset oli laitettu sotkuiselle poninhännälle ja kasvoilla ei ollut ollenkaan meikkiä. Kaiken hyvän lisäksi Nikkillä oli vielä silmillään lasit, joita hän ei juuri koskaan käyttänyt. Ei häntä haitannut näyttää niin nuhjuiselta hölkätessään puistossa, koska ihmisiä, jotka näkivät hänet tässä kunnossa, ei tarvinnut enää koskaan nähdä. Mutta Nikki ei olisi halunnut kotipihallaan törmätä naapureihinsa, koska saattaisi nähdä näitä toistekin.

Tietysti Nikki juuri sen näköisenä törmäsi ilmeisesti tulevaan Bayn asukkiin. Ainakin pahvilaatikoista pystyi päättelemään nuoren miehen olevan vasta muuttamassa. Vaaleatukka pysähtyi muutaman askeleen päähän pahvilaatikoista ja niiden omistajasta. Hän sujautti taskustaan kaivelemat kotiavaimet takaisin ja yritti sukia hiuksiaan hiukan parempaan kuosiin ennen kuin asteli lähemmäs.

"Öh, oletko muuttamassa tänne?" Nikki kysyi aavistuksen epävarmasti, koska ei halunnut häiritä toista jos tällä vaikka oli jotain parempaa mielessään.

Alfie kuuli takaansa askeleet ja varautui hyökkäämään toisen kimppuun, jos tämä yritti varastaa hänen rakkaita tavaroitaan. Äkkiä hän kuulikin takaansa naisen äänen. Alfielle ei ollut missään vaiheessa tullut mieleenkään, että tälläisessä asunto...hommelissa voisi asua tietysti myös naisia, noita miltei yliluonnollisia olentoja.

Kääntyessään Alfie tajusi keskustelevansa suorastaan jumalaisen kauniille yksilölle, joka nähtävästi palasi harjoittamasta liikuntaa. Luultavasti naisen kunto oli siis hyvä ja hän pystyisi auttamaan Alfieta tavaroiden kantamisessa. Toisaalta Alfie ei voinut mitenkään pakottaa jotain niin kaunista raskaaseen työhön. Mutta jos toinen ehdottaisi sitä itse, ei Alfie voisi kieltääkään.

Alfie tiesi, ettei hänen sosiaalisilla taidoillaan ollut oikein loistamista, varsinkaan kun toinen oli nainen, mutta hän päätti silti yrittää. Muutenhan hän ei ikinä pääsisi tästä tilanteesta pois.

"Joo-tota-joo... Et sattuis mahdollisesti tietää mis seittemäntoista on?" Alfie väläytti toiselle tyhmän hymyn ja nosti avaimensa kasvojen korkeudelle lisäinformaatioksi.

Nikki osasi jo arvata vastauksen, sillä olihan itsestäänselvää, että pahvilaatikot olivat nimenomaan muuttamista varten. Hänestä tuntui typerältä, että oli edes kysynyt sellaista itsestäänselvyyttä, mutta onneksi nuorukainen suhtautui hyvin Nikkin kyselyihin.

"Se on tuossa toisessa kerroksessa," vaalea nuori nainen vastasi osoittaen kädellään kakkoskerroksen suuntaan. Nikki ei osannut sanoa mikä toisen kerroksen ovista kuului numeroon 17, mutta onneksi hän pystyi auttamaan edes vähän. Apu se oli vähäinenkin apu.

"Ihan yksinkö sä olet näitä ylös kantamassa?" Nikki kysyi kun ei voinut hillitä uteliaisuuttaan. Hän oli yleensä tätäkin epäsosiaalisempi uusien ihmisten kanssa, mutta koska mies ei näyttänyt kovin vaaralliselta, Nikki uskaltautui jopa hiukan puhumaan tämän kanssa. Sitä paitsi olisi ollut hyvin epäkohteliasta vain karata paikalta kun oli itse ensin keskustelun avannut.

"Tässä on aika paljon laatikoita..." blondi sanoi lähinnä itsekseen ja antoi katseensa mittailla jokaista pahvilaatikkoa.

Toisessa kerroksessa! Niin hänen onneaan. Olisihan se pitänyt siinä lehti-ilmoituksessa mainita! Mitä, jos hänellä olisikin ollut pyörätuoli? - No, ehkä maininta oli sittenkin ilmoituksesta löytynyt, mutta Alfiella ei vain ollut ollut tarpeeksi aikaa lukea. Eikä hän sitä paitsi itse ollut uutta asuntoaan edes valinnut.

Alfie tunsi itsensä aivan suunnattoman typeräksi. Toinen huomasi heti sen, minkä Alfie tajusi vasta monen tunnin ajomatkan jälkeen. Toisaalta toinen olikin nainen ja naiset olivat tietysti myös fiksumpia kuin miehet. Ehkä oli sittenkin parempi, että hän oli törmännyt naiseen, eikä mieheen.

"To-toivoin kyllä saavani apua..." hän totesi törkkäten lasejaan paremmin, ne kun pakkasivat valumaan pois hänen hikiseltä nenältään, kun katsekin oli luotu maahan.

"No... Siin on kaikki mun tollaset pienemmät esineet... Voi vähän painaa, ku suurin osa metallia... - Mä ymmärsin, et tuol ois huonekalut valmiina?"

"Oletko sä muuttamassa yksin vai jonkun kanssa yhdessä?" vaaleatukkainen nuori nainen kysyi. Naapureistaan Nikki oli saanut sen käsityksen, että Bayssa asui melko paljon tyyppejä, jotka jakoivat asunnon jonkun toisenkin kanssa. Se oli ihan järkevää, sillä Losin asuntojen vuokrat olivat yleensä pilvissä.

Nikki kohautti kevyesti olkiaan ja käytti katseensa toisen kerroksen asuntojen ovissa ennen kuin laski sen takaisin nuorukaiseen.
"Joo, on siellä kai jonkinlaiset, mutta jos haluaa hienommat, niin pitää ostaa itse," nainen vastasi kysymykseen kohteliaasti hymyillen. Riippuen siitä kuka omisti ja vuokrasi asuntoja, niistä kyllä löytyi huonekaluja, mutta ei mitään peruspöytiä ja -tuoleja hienompaa.

"Jos mä autan sua kantamaan näitä tuonne, niin ei mene sulla ihan koko päivää muuttaessa," Nikki tarjoutui kohottaen hiukan kulmiaan. Ei hän nyt enää voinut paeta paikalta auttamatta toista, sillä se olisi ollut törkeää. Nikkillä ei ollut tiedossa mitään erikoista tekemistä, joten hän voisi tehdä jotain hyödyllistä sen sijaan, että olisi vain löhöillyt sohvalla katsellen saippuasarjoja.

"Y-y-yksin..." Alfie oli oppinut, ettei naisille saanut ehdottaa mitään, koska ne suuttuivat oudoistakin asioista. Nyt toinen kuitenkin sain hänet hätkähtämään kysyessään oliko Alfiella kämppäkaverin paikka vapaana ja käytännössä näin itse ehdottamalla, että voisi tulla Alfien kämppäkaveriksi. "Ka-kai siihen joku voisi tu-tullakin..." Alfie myönsi, muttei voinut kuvitellakaan, että se joku olisi ollut nainen. "E-en oikeastaan ehtinyt ajatella sitä... Tu-tulin vähän kiireellä..."

Alfien helpotukseksi toinen myönsi, että huoneistossa pitäisi olla jonkin sortin kalusteet, jotka elääkseen tarvi. Yhtään sen parempia Alfie ei aikonutkaan hankkia. Hänelle riitti, jos asunnossa oli sänky, sohva, pari hyllyä ja pöytä, sekä mikro ja jääkaappi. Niin, ja runsaasti tilaa koneille.

"Ki-kiitos", Alfie änkytti, kun jumalainen nainen lupasi kuin lupasikin auttaa laatikoiden kantamisessa. "O-ole sitten, kiltti, varovainen niiden ka-kanssa..." Alfie lisäsi hiljaa törkäten taas lasejaan paremmin. Että häntä hermostutti, naisiahan ei saanut neuvoa. "Tuota... Alfred Grant..." hän sanoi sitten muistaessaan, että tässähän ei nimeä saanut selville ellei esittäytynyt. Hän ojensi kättään aavistuksen toista kohti, muttei muistanut saiko naisia kätelläkään.

Nikki nyökkäsi hymyillen. Tottakai hän olisi varovainen toisen laatikoiden kanssa. Olisi noloa rikkoa vahingossa jotain, eikä Nikki varsinaisesti kylpenyt rahassa, joten hän ei halunnut joutua korvaamaan mitään rikkoutuneita tavaroita.

Nuori nainen ei todellakaan ollut odottanut toisen nimen olevan Alfred. Nimi oli ehkä hiukan vanhanaikainen ja Nikkille tuli heti mieleen joku vanha papparainen, mutta ainakin toisen nimi jäisi sitä kautta muistiin.
"Nikki Valentine," vaaleatukka esittäytyi ojentaen kätensä puristamaan Alfredin kättä. Hän teki sen paljon itsevarmemmin kuin nuori mies ja hymyili tälle ystävällisesti.

Vedettyään kätensä jälleen itselleen Nikki kumartui nostamaan yhden laatikoista. Pitäisi varmaan alkaa rahdata niitä sisälle, että hommassa ei menisi koko päivää. Vaaleatukka oli tietysti valinnut nostettavaksi varmasti kaikkein painavimman laatikon. Mitä ihmettä tämäkin mahtoi sisältää?

"Mitä sulla on näissä laatikoissa? Tämä painaa aika paljon," Nikki naurahti aavistuksen kireästi, mutta onnistui kuitenkin hymyilemään Alfredille.

Alfiesta tuntui hyvältä, kun toinen lupasi pitää huolta hänen tavaroistaan. Joku toinen olisi hyvinkin voinut nauraa ja heittää laatikot heti päin seinää, mutta tämä nuori nainen vaikutti todella kivalta. Toisin kuin ne tytöt, joille Alfie yritti jakaa osoitettaan netissä. Ne haukkuivat nörtiksi ja nössöksi antamatta edes mahdollisuutta tutustua.

Alfie ei todellakaan ollut hyvä lukemaan ihmisiä, mutta hän uskoi tunnistaneensa hämmästyksen toisen kasvoilta juuri ennen, kuin tämä esittäyty Nikkiksi. Alfie tunsi sulavansa toisen kosketuksesta ja käteltyään toista varsin veltosti vetäsi kätensä ehkä liiankin äkkiä pois. Toinen saattoi luulla, että Alfie piti häntä ällöttävänä tai jotain, mutta todellisuudessa asiat olivat aivan toisin päin. "E-en mäkään siitä pidä, jo-joten sano vain Alfie."

Nikki näytti ryhtyvän arkailematta hommiin ja Alfie itse oli nyhjöttänyt siinä ties kuinka kauan. Nainen näytti loistavaa esimerkkiä, kadehdittavaa aloitteellisuutta. Homma kuitenkin jäi vähän lyhyeen, kun laatikko näytti painavan enemmän, kuin toinen oli odottanut.

"ATK-tavaroita", Alfie vastasi toisen kysymykseen lyhyesti, painoi taas lasejaan paremmin nenälleen ja tarttui itsekin yhteen laatikkoon osoittaakseen, että oli mukana.

Vaalea tyttö hiukan säikähti kun Alfie luki niin hyvin hänen olemustaan. Hän kiirehti pudistamaan päätään.
"Voi ei, älä ymmärrä väärin," tyttö tokaisi pahoittelevan näköisesti. Eihän hänen ollut tarkoitus mitenkään moittia toisen nimeä, edes pelkällä olemuksellaan.
"Ei sun nimessä mitään vikaa ole. Se on vaan vähän erikoinen," Nikki korjasi hymyillen varovasti.

Maininta atk-tavaroista sai Nikkin nyökkäilemään. Ihmekös laatikot painoivat.
"Oletko sä hyvä tietokoneiden kanssa?" tyttö kysyi, sillä niistä atk-tavaroista Nikki päätteli, että toinen varmasti pärjäisi tietokoneiden kanssa paljon paremmin kuin hän itse.

"Mä olen ihan onneton kaikissa atk-jutuissa. Hyvä, että osaan laittaa tietokoneen päälle ja käydä netissä," nuori nainen naurahti heleästi ja hymyili leveämmin ja rohkeammin.

Alfie yllättyi todella, että toinen rupesi heti pyytelemään anteeksi, kun luuli, että oli loukannut Alfieta. Ei Alfie ollut loukkaantunut, sillä eihän se, mitä Nikki sanoi, vaikuttanut siihen mitä Alfie ajatteli. Hän inhoaisi nimeään, vaikka toinen kuinka sitä ylistäisi.

Alfie tunsi kuinka puna levisi hänen poskilleen toisen selittäessä omaa tietotekniikallista osaamattomuuttaan. Hän ei voinut käsittää, miten joku ei saanut konettaan päälle. Paitsi tietysti, jos koneessa oli joku viirus, joka pisti käynnistyslohkon mössöksi... "No... S-sä voit sitten ky-kysyä multa apua..." Alfie sai sanottua. Se oli ehkä rohkeinta mitä hän oli tehnyt pitkään aikaan, mutta hän oli kuullut, että naiset pitivät siitä, kun heitä lupasi auttaa. "Se o-on meinaan mun työni", hän lisäsi äkkiä, ettei toinen ajattelisi jotain muuta. Jotain sellaista, jota normaali-ihminen ei luultavasti ajattelisi toisen tarjotessa ATK-tukea, mutta mikä Alfien pään sisällä pyöriessään sai hänet punastumaan entistä enemmän.

Nuorukainen törkkäsi lasejaan paremmin ja tarttui yhteen laatikoista saadakseen mielikuvan katoamaan. Hän halusi tavaransa sisälle ennen kuin alkoi sataa, vaikkei pilvistä ollut tosin tietoakaan. Lisäksi hänellä oli tiedossa luultavasti monta tuntia kestävä homma, joten tornit olisi ollut mukava saada pystyyn mahdollisimman aikaisin, niin pääsisi joskus nukkumaankin.

Nikki hymyili leveästi kuullessaan, että toinen voisi auttaa jos hän joskus tarvitsisi apua tietokoneiden kanssa. Oli varsin kätevää kun melkein naapurissa oli joku, jonka puoleen kääntyä jos hermot meinasivat mennä tietokoneen kanssa tapellessa.

"Ehkä sun ei olisi pitänyt lupautua auttamaan, koska mä kuitenkin joudun tulemaan koputtelemaan sun ovelle joka päivä," Nikki naurahti. Kertoi todella paljon hänen atk-taidoistaan jos nuorella naisella oli melkein joka päivä jotain ongelmia koneen kanssa. Onneksi kiireisimpiin ongelmiin saatiin apua kämppiksiltä, mutta ehkä isompien juttujen kanssa olisi hyvä kääntyä vaikka juuri Alfien puoleen.

"On kyllä mukavaa, että joku tässä rakennuksessa tietää mitä tehdä koneiden kanssa. Sä voisit perustaa jonkun Wild Bayn oman atk-tuen," vaaleatukka ehdotti hyväntuulisesti. Hän oli jo melkein unohtanut resuisen vaatetuksensa ja meikittömät kasvonsa. Jos hänen homssuinen olemuksensa ei näyttänyt häiritsevän Alfieta, ei se häirinnyt myöskään Nikkiä itseään.

Alfie naurahti kuullessaan, että toisella oli ongelmia koneensa kanssa joka päivä. Hän yllättyi itsekin kuullessaan itsensä nauravan. Toivottavasti toinen ei loukkaantunut. Naisille ei kuulemma saanut nauraa. Mutta nauraminen tuntui hyvältä ja Alfien oli pakko saada testata uudestaan. Tuoltako hän kuulosti nauraessaan. Normaalisti nauraminen oli vain yksi "lol"-nappulan painallus pelinäppäimistöllä sillon kun joku noob vahingossa tappoi itsensä.

Seuraavaksi Nikki ehdotti, että Alfie voisi perustaa Wild Bayn atk-tuen. Yllättäen poika ei ottanutkaan tätä vitsinä, vaan nyökkäsi hyväksyvästi. "E-ei ollenkaan hu-huononpi idea", hän totesi, edelleen punaisena siitä, että toinen kehui häntä. Jos talossa ei tosiaan ollut ketään muuta, joka osasi käyttää koneita, nämä tyypit todellakin tarvitsivat apua. "Vo-voisin ainakin uhrata yhden koneistani yhteiseksi serveriksi... Mikä tietysti edellyttäisi, että mun ADSL olis talon tukiasema ja siinä pitäis tietysti olla kunnon WPA, koska TKIP on sairaan helppo murtaa... -Siis kai täällä nyt WLAN on?" Nyt oltiin päästy Alfien comfort zonelle.

Nikki ei ollut pitänyt ehdotustaan mitenkään toteutuskelpoisena, mutta ilmeisesti Alfie näki siinä sellaista potentiaalia, mitä Nikki ei tajunnut. Nuori nainen hymyili iloisena siitä, että oli sanonut jotain, mikä oli oikeasti hyvä idea.

Hänen hymynsä muuttui kuitenkin pian ihmettelevään ilmeeseen, sillä Alfien sanat olivat melkoista hepreaa Nikkille. ADSL, WPA ja TKIP olivat jotain, mikä Nikkin korvissa oli vähintäänkin astrofysiikkaa, yhtä käsittämätöntä. Hän oli siis lievästi pihalla Alfien puhellessa ja todellakin myös näytti siltä.

"Sä puhuit äsken varmaan jotain hepreaa, koska mä en ymmärtänyt mitään," Nikki naurahti aavistuksen vaivautuneena siitä, että oli niin typerys tietokone jutuissa. Hän pelkäsi, että antoi itsestään kovinkin blondin kuvan tietämättömyydellään, mutta onneksi Nikki ei ollut näin tyhmä aivan kaikissa asioissa, oikeastaan vain tietotekniikan kanssa.

Alfie huomasi, ettei toinen näyttänyt kotiutuvan puheenaiheeseen aivan niin nopeasti kuin hän oli odottanut. Ilmeisesti toinen tosiaan oli aivan n00b tietokoneasioissa. Alfie ei kuitenkaan kuulunut niihin, jotka kiusasivat aloittelijoita, vaan tajusi lopettaa, kun juttu ei kerran luistanut.

"Jos me nyt vaan vietäis nää..." Alfie viittasi laatikoihin, jotka jutustelun lomassa olivat jokseenkin unohtuneet. Hän ei saanut unohtaa sitä tosiasiaa, että tekemistä riittäisi täksi illaksi vielä varsin hyvin.

Kuullessaan toisen sanat, Nikki katsahti laatikkoihin ja ne tosiaan olivat vielä viemättä. Pidemmittä puheitta oli paras ryhtyä toimeen ja vaalea neitokainen voisi olla hetkisen hiljaa. Sen hän osasi, koska normaalisti Nikki ei todellakaan ollut niin puhelias kuin nyt oli ollut. Mukavassa seurassa kuitenkin Nikkistä kuoriutui varsin suupaltti.

Hetkisen päästä hänestä tuntui kuitenkin siltä, että hiljaisuus olisi rikottava jotenkin ja sanottava edes jotain.
"Muutitko sä kaukaakin tänne?" Nikki kysäisi ensimmäisen mieleensä juolahtaneen kysymyksen ja vilkaisi Alfieen päin.